Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025


"Hiiretkö? Kuinka sanoi?" sanoi Munkkiniemen rouva. "Hiiret, minä sanoin ja puheistani vastaan!" "Puheestasi kyllä voit vastata, sitä en menekään valheeksi takamaan, sillä minä luotan rehellisyyteesi aivan täydellisesti. Mutta siinä asiassa on eräs mutka, johon ei ole minun syytäni muuta kuin puoleksi. Minä kyllä olen käskenyt viedä maitoakin joka aamu. Eikö sitä tuotu?

Salmelan varakas talo on sen ihanan salmen rannalla, mikä yhdistää Kukkaropohjan lahden Suurselän järveen. Ikivanhoista ajoista on Salmisen suku siinä asunut, ja onpa siitä suvusta muutamia herraspoluillekin joutunut nimellä Sallmén. Salmelan talon nykyinen isäntä, Antti Salminen, tahtoi koetella heinänteko-onneansa. Urakkamiehillä oli hän niitättänyt Takamaan suuren niityn.

Mutta ei löytynyt yhtään. Pimeän tullessa menin äidin kamariin ja sanoin Takamaan muorille, ettei meidän saunan lattian alla suinkaan ole pieniä lapsia. »Ei se teidän saunasta ollutkaan». »Kenen saunasta sitte?» »Ylistalon vanhasta saunasta, jossa on niin paljon pöppöjäkin.» »Kuinkas Te sinne uskalsitte mennä?» »Ole nyt vaiti ja mene maatasanoi Takamaan muori.

Hän kai luuli, niinkuin minäkin, että mustalaisia oli tullut pihaan. Mutta siellä ei näkynyt ketään. Kuuntelimme tarkemmin ja tulimme siihen päätökseen, että ääni tuli äidin kamarista. Vähän ajan perästä meidät päästettiin sisään. Takamaan muorin sylissä oli lapsi, niin peräti pieni, etten semmoista ollut koskaan nähnyt. »Katsos nyt, Kaapro, minä toin sinulle pienen veljen», sanoi Takamaan muori.

Työnteko verkastui, kuten ainakin ylenmääräisten ponnistusten jälkeen. Eihän nyt enään mitään kiirettä ollut. Jouduttiinpa kuitenkin hyvästi. Aurinko paistoi vielä pitkien puiden latvain yläpuolella, kun Takamaan niityllä olivat jo heinät korjuussa. Mitäs nyt, herastuomari, langonheiniä ei saatukaan, virkkoi Salmelan isäntä leikillisesti. Ei saatu, ei saatu, myönsi herastuomari.

Heti tunsin tukassani toisen käden, paljoa tukevamman kuin Leenan, ja tuttu ääni sanoi: »Kiljutkos siinä, kun äiti on kipeäVilkasin taakseni ja näin isän ja Takamaan muorin. Leena oli nähnyt heidän portista tulevan. Menin tupaan taas tavalliseen paikkaani, sängyn alle, Pollusta hyväilemään. Minä en vanhastaan oikein pitänyt Takamaan muorista. Isä meni talliin ja Takamaan muori äidin kamariin.

Hetvikin yritti lähtemään Takamaan niitylle, mutta emäntä otti ystävällisesti kädestä kiinni ja sanoi: Jää, lapsikulta, kotiin minun avukseni, kyllähän arvaan, että nuorten parissa olisi hupaisempi, mutta minä tarvitsisin apuasi. Ensin laadimme päivällis-eväät, jotka renki Mikko kärryillä ja hevosilla saattaa niitylle, sitten valmistamme illallista talkooväelle.

Takamaan niityltä tullessa lyödä nalkkasi varpaansa terävään kiveen, eikä tiennyt asiasta mitään ennenkuin toiset tytöt huomauttivat: Marketan varpaasta vuotaa vertä! Vasta sitten rupesi tyttö parka siihen räsyä hankkimaan, mumisi Törsövän Taneli sangen totisena, mutta niillä, jotka sen kuulivat, oli työ tuska naurua hillitessä. Viulu-Matille kerrottiin tapahtuma Takamaan niityllä.

Kun Eero jonkun ajan kuluttua pantiin kätkyeen, täytyi minun häntä aina liekuttaa. Ja se oli ikävää työtä. Pollus sai yksin juoksennella ja kiertää maita, mantereita. Minulta meni se kevät ihan hukkaan ja koko seuraava kesä vielä niin hyvä marjakesä. Pian suutuin Eeroon ja vielä enemmän Takamaan muoriin. Vihdoin kuitenkin kykeni Eero enemmän olemaan ylhäällä ja makasi vähemmän.

Kun hän huomasi jonkun haravoidessaan jättävän heiniä jälelle, sieppasi hän itse nuo jälelle jätetyt heinät haravallaan pois ja toi karheesen. Silloin ei Samu virkkanut sanaakaan, mutta asian-omaiset huomasivat, että heidän työnsä oli hatarasti tehty, koska Samun täytyi jälkiä parsia. Parannus tehtiin. Ennen päivällistä oli koko suuri Takamaan niitty täynnä pitkiä heinäkarheita.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät