Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Minä en ole päässyt pois kotoa, sillä minun on täytynyt pitää huolta äidistäni." "Mutta mistä syystä tahdot sinä nyt lähteä?" "Siitä syystä että minun veljeni Vilho on nyt kylläksi suuri täyttämään minun paikkaani. Paitsi sitä niin tulenhan minä jo vuoden perästä takaisin." "Ei niinkään kauvan taida tämä matka kestää," sanoi katteini.
Se vastus, jolla kuulin mitään muuta, kuin tuulen ja laineet, väentunko, ääretön sekasorto ja ensimäiset ponnistukset, joilla koetin pitää paikkaani ilmaa vastaan, hämmensivät minua niin, että katsoin ulos merelle päin laivaa havaitakseni, mutta en nähnyt muuta, kuin isojen aaltojen vaahtoiset päät. Silloin, suuri Jumala, näin sen aivan likellä meitä!
Kuka tänne yöllä tulee katsomaan oletko sinä paikallasi vai et? Tule mukaan! Wasjka. Hitto vie, kuinka mielelläni tulisin, erittäin kun sinä pyydät, lintuseni! Liisa. Tule nyt! Wasjka. Minun on aivan mahdoton jättää paikkaani tyhjäksi. Liisa. Mutta jos saisimme toisen sijaasi. Wasjka. Niin, sepä olisi keino se. Juhana. Nyt ymmärrän! Liisa. Kukahan tuo lienee? Wasjka. Mikä liekin maankulkija.
Heti tunsin tukassani toisen käden, paljoa tukevamman kuin Leenan, ja tuttu ääni sanoi: »Kiljutkos siinä, kun äiti on kipeä!» Vilkasin taakseni ja näin isän ja Takamaan muorin. Leena oli nähnyt heidän portista tulevan. Menin tupaan taas tavalliseen paikkaani, sängyn alle, Pollusta hyväilemään. Minä en vanhastaan oikein pitänyt Takamaan muorista. Isä meni talliin ja Takamaan muori äidin kamariin.
Kaikin voimin koki hän vastaan ponnistella, mutta yhä alemmaksi painui vapa. En uskaltanut minäkään tuossa vaaruvassa purressa jättää paikkaani perässä, vaan kehoitin kiihkoisasti Vihtoria ojentamaan vavan minulle; hän yrittikin minua lähestyä, vaan se ei onnistunut. Nojautuen polviini ojentausin vihdoin eteenpäin ja sain vavan kiini silloin, kun sen latvapuoli jo oli syvälle veteen notkistunut.
»Sotatantereellako!» toisti Ludvig kuningas, katsahtaen ylös ja palaten jälleen tavalliseen pilkalliseen käytös-ja puhetapaansa; »Pasques-Dieu! Olivier veikkoseni, pikemmin voi sanoa, että olen puolustanut hyvin paikkaani härkätappelussa.
"Mutta muistakaa, että minä olen luvannut isällenne en jättäväni paikkaani." "Sitte menen minä itse", sanoi Helena, "elä pelkää, Lovisa, Silman jää sinun luoksesi ja minä tulen takaisin, niin pian kuin tiedän mitä on tapahtunut." Näillä sanoilla jätti tuo rohkea tyttö luolan ja pian oli hän kadonnut kallioiden ja pensaiden taakse. Nyt saavutti Lovisan uusi murhe.
Nora. Jos puhutte halveksivalla tavalla miehestäni, niin osoitan teille ovea. Krogstad. Rouva on rohkea. Nora. Minä en pelkää teitä enää. Kun uuden vuoden päivä on tullut, olen kohta oleva irti koko asiasta. Jos tulee välttämättömäksi, niin minä taistelen niinkuin hengen puolesta pitääkseni pientä paikkaani pankissa. Nora. Siltä todellakin näyttää. Krogstad.
Kirja, jonka minä sain matkakumppanikseni oli "Johan Arndt'in Totinen Kristillisyys." ^ Vaeltaessani määrättyyn paikkaani en minä voinut olla vertausta tekemättä tilani välillä nyt ja yksi vuosi takaperin. Silloin nimittäin yksi vuosi takaperin olin minä ryysyissä ja laiha, ja minun ajatukseni ihmisistä senjälkeen.
Sinä saat tietää vieläkin: Paitse että minä mieluummin tahdon nöyrtyä, kuin vahingoittaa poikaani hänen toimessaan, niin tulee vielä jotain muuta lisäks niin, se voipi sinusta näyttää vähäpätöiseltä ja eihän se paljoa olekaan mutta sinä saat sittenkin tietää sen: minä häpeän poikani edessä; on niin raskasta tunnustaa hänelle, etten minä ole voinut paikkaani täyttää.» »Turhamielinen narri.»
Päivän Sana
Muut Etsivät