United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli varreltansa vähänläntäinen; hänen hivuksensa olivat lyhyet ja kähärät; hänen kasvonsa olivat kovat säät muuttaneet mustan ruskeiksi; hänen otsansa oli leveä, vaikkei aivan korkea; hänen huulensa ohuet; hänen suunsa tiivisti ummistettuna ja pielistä alaspäin kaareutuneena; hänen poskipäänsä olivat nelikulmaiset ja jämeät ja peitetyt tuuhealla parralla; hänen silmänsä harmaat ja ihmeellisen terävät.
Hänelle olisi tuhat vertaa mieluisampaa ollut, jos tyttö olisi ollut karsas, ja hänen kasvonsa olisivat olleet täynnä pisamia ja nyppyjä, juonteet jokapäiväiset ja karkeat tuon "omituisen" tytön. Tyttö pyyhkäsi irtonaiset kähärät otsaltansa päälaelle, jossa niitä palmikoitsematta ja suureen kimppuun sidottuna kampa piti kiinni.
Hän oli viehättävän suloinen, puettuna sinisillä nauhoilla päärmättyyn, valkoiseen hameesensa; päässä oli hänellä pieni olkihattu, jonka alta tuuheat kähärät valuivat hänen hartioillensa; hameen alta näkyivät pienet siniset kengät ja somatpa ne olivatkin!
On vaiti vanhat lyyrat kultakielet, sai soinnut moitteen, tai jäi unhoksiin. Sen jälkeen moniin ääniin kiintyi mielet, ja Kustaan laulusuuntaa tuomittiin. Tuo muutoksia käänteet ajan kerhoin, ja monin muodoin nero esiin saa, antiikin ilmeikkäänä, juhlaverhoin, kähärät päässä, siivin kirjoperhoin, nyt *yks* sen henki on: se pyydä oivaltaa!
Jo kaukaa kiintyi katseeni hänen vartaloonsa, jonka piirteet selvästi näkyivät hänen takanansa vallitsevaa puolihämärätä vasten... Kuinka minä rakastin tuota vaaleakähäräistä päätä! Se oli yhtä olenkeltainen kuin Heintzin pörröillään oleva tukka ja päälaelta kohosi aina itsepintaiset kähärät ylöspäin.
Tiheät, vaaleat kähärät peittivät valkoiset sormet minä peräydyin tuskastuneena, yksin hänen hiustensa heikko hopeanhohtokin vaikutti minussa kylmyyttä ja saattoi minut jälleen tointumaan; minä en enää muistanut sanaakaan rohkeasta kauniista pyynnöstäni; nähdessäni hänet siinä, tunsin selvästi, että hän kuitenkin kieltäisi minulta rahat, tosin kyllä sangen kohteliaasti ja hyväntahtoisella äänellä, mutta niin lujasti ja vakavasti, että jos uudelleen pyytäisin, olisi se tunkeilevaisuutta.
Sillä välin saapui jälelle jäänyt puoliso perille ja tuli puutarhaan. Hän oli hyvin nuoren Helldorfin näköinen; he olivat silminnähtävästi veljekset. Molemmin käsin nosti isä pienen tyttärensä korkealle ilmaan; valkoinen puku liiteli kuin kesäpilvi; kultaiset kähärät aaltoilivat ja liehuivat ilmassa ja lapsi huusi riemuiten ylös pylväskatokselle: "Max setä, näetkö minut?"
Jos on kohtalos' aikaisehen Nousta pilvien henkien luo, Alas sieltä sä katso, Kyynelissä sä näet mun. Usein yksin ma kankahalta Iltapilviä katsova oon, Usein kaarevan otsas', Tummat kähärät muistav' oon. Lempen' ei ole morsiamen, Onpi sisaren, Klesamor, vaan; Sama kasvatti meidät Isä, Morvenin kuningas." Lausui ruhtinas: "Aaltoin impi, Ei Morannal sun isäsi oo, Et oo siskoni!
Hänen mustat, kähärät hiuksensa varjostivat hänen sileätä, ruskettunutta otsaansa, ja isot, säännölliset kulmakarvat, jotka näyttivät miltei kuin laitetuilta, tekivät hänen tummat silmänsä, joiden valkuainen vivahti hieman sinertävälle, syviksi ja helläkatseisiksi.
Otsansa lumivalkeutta enensivät suuret mustat silmät, joiden yli kauniit kulmat kaarehtivat, ja runsaat mustat kähärät, jotka pilkistivät esiin hänen helmillä ja jalokivillä koristetun käärepäähineensä alta. Nenä oli hieno ja kapea, mutta sen melkein huomaamaton kaarehtiminen ilmoitti hänen kuitenkin kuuluvan siihen kansaan, joka on tullut tunnetuksi kotkan-nenästänsä.