United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miten hullunkuriselta lieneekään pieni tyttö, suuri raatimiehen kaulus kaulassa ja kesyttömät kähärät häilyvinä, näyttänyt suurella, kunnioitettavalla kirjoitustuolilla ja paksun, vakavan kirjan edessä, jonka yli hänen pieni nenänsä tuskin ulottui!... Minä nauroin heidän kanssansa, ah, oikein sydämeni pohjasta! Minä olin niin sanomattoman onnellinen, että olin voittanut rahasumman tädilleni.
Ja sitte luulin näkeväni, miten nuot hurjat kähärät tuolla tutulla liikunnolla heitettiin niskaan ja suuret, armaat, pahat silmät riippuivat neiti Fliednerin kertomissa huulissa." Minä unhotin kaikki, mitä vielä erottavaisesti oli välillämme ja antauduin vastustamatta hetken valtaan. "Ah, hän ei käsittänyt minua niin hyvin", lausuin nopeasti ja ajattelemattomasti.
Sill'aikaa olin minä piilossa naisten takana ja katselin salaisesti herraa tarkemmin. Hänellä oli vanhan ruskeahattuisen korkea, solakka vartalo ja sama äänikin; vaan se oli mahdotonta, että pää oli sama. Nuorekkaan, sileän otsan yllä aaltoilivat vaaleat, tuhanharmaiset kähärät, jotka vinosti sisään tulevassa valossa näyttivät hopeanharmailta.
Minä enimmiten nukuin niitä kuullessani ja heräsin vasta tuntiessani, että minua säälimättömästi revittiin hiuksista. Yhtä johdonmukaisesti kuin vaaleat valkenevat kähärät, avattiin minunkin pitkät mustat palmikkoni ja sitte täytyi minun rukoilla kaukana minusta asuvan isäni puolesta, jonka kasvoja en voinut muistaa, vaikka kuinka sitä koetin.
Nyt äkkiä hän nousi, kuin herännyt hän ois, ja päältään arkiryysyt kaikk' alkoi heittää pois, pan' ylleen pyhävaatteet, mont' aikaa säästyneet, ja jakoi kahtahalle kähärät valjenneet. Näin sotamies nyt nähdään valmiina matkallen: jalolta näyttää puku tuo sinikeltainen, ja vaskihela-hattu on päässä korkea, muodossa tuonen tyynyys, ja sauva kourassa.
Ja hän leikkasi heti ne pois, että kihisi ja oli iloista kuulla. Kähärät heitettiin valkeaan, nuttu koristi kaappia ja siitä hetkestä kävin minä samalla tavalla puettuna kuin Ilsekin. Kaikkea tätä muistelin minä seisoessani hongan alla, lakkaamatta katsellessani kolmea menevää miestä. Jo oli hämärä ja minä voin töintuskin eroittaa heitä tummista pensaista.
Tässä pihanpuolisessa huoneessa olin minä viettänyt elämäni kolme ensimmäistä vuotta... Ohuet harmaan vaaleat kähärät liehuivat niiden kasvojen ympäri, jotka selvimmin olivat kiintyneet muistiini minä voisin vielä maalata hehkuvien silmien vehreän vaalean loiston ja kasvojen harmaan-värisen ihon. Hän oli neiti Streit, minun kasvattajattareni.
Nyt äkkiä hän nousi, kuin havahtunut ois, ja päältään arkiryysyt kaikk' alkoi heittää pois, ja tallest' otti vanhat taas juhlatamineet ja jakoi kahtahalle, kähärät valjenneet. Tuvasta valmis käymään jo tuossa sotilas, puettu sini-keltaan, ol' aivan arvokas; tuo vaskihela-hattu jalosti varjoo pään, on kasvot tuonen-tyynet, on sauva kädessään.
Ah, miten nuot pitkät kähärät aaltoilivat pitkin rintaa ja niskaa ja kuinka haaveksivaisesti nuo tuoreet, vaaleankeltaiset ruusut kurkistivat esiin sinertävän mustista kiharoista!