United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
HIEEONYMUS. Mutta kaiken tämän ohessa minua kuitenkin yksi asia lohduttaa. Ebba Suurpää, Turun rikkaan raatimiehen tytär, pyytää särjetyllä sydämellä päästä pyhän Brigittan sisaruskuntaan. Kohta kun hän on saanut isänsä suostumuksen tähän autuaalliseen aikomukseensa, vihitän hän nunnaksi.
Mainio ... hm, oh se ei ollut juuri niin, mutta kas, me tahdoimme mielukkaasti päästä hänestä; sillä hän ei kelvannut juuri niin mihinkään ja juuri senvuoksi oli porvaristo aikeissa lähettää hänet yläilmoihin, silloin toivoivat he, että porimestari suosiosta ja armosta saisi toisen toimen ja he saisivat hänen sijaansa Arvidsson'in raatimiehen. Vai niin, sekö syy olikin?
Klaus oli ollut keskustelussa erään herran kanssa, jonka me myös ainakin niineksi tunnemme, entisen kapteinin, nykyisen majuri Leistin kanssa. Uteliaisuus pakoitti hänenkin lähestymään akkunaa. Hän siirsi syrjälle tuon laihakinttuisen raatimiehen, joka nyt oli entistä laihempi, nähdäkseen paremmin.
Heidän jälkeensä astui kaksi arvokasta vaimoa, kahden raatimiehen puolisot, aivan mustiin puettuna; toinen kantoi pienempää lasta, toinen talutti suurempaa. Sitten tuli Heikki Seppä pyhävaatteissaan, suruharsikko olkavyönä kylterinsä päällä. Viimeiseksi astuivat pormestari Craigdallie sekä yksi raatimies, hekin merkittynä samallaisilla surun merkeillä.
Hiukan uninen hän oli ja hiukan hän mörähti äkkiä niin paljon ihmisiä nähdessään, mutta heti tutut sävelet kuullessaan alkoivat hänen koipensa kohoilla itsestään. Yleisön rauhoittamiseksi oli Matti raatimiehen neuvosta sitonut hänen kaulaansa paksun köyden, joka oli verhon taakse, nurkkaan kiinnitetty.
Emme myöskään saa jäädä sillalle katsomaan laivaa, joka kauan odotettuna nyt vihdoin ulkomaalta tulee. Riennämme kiireesti suuren herrasjoukon läpi, jonka keskuudesta kuulemme tutun äänen huutavan: «Hi, hi, hi, hoo!« Laiva, joka tulee, on tuon laihan raatimiehen
Tähän komeaan seurueeseen on vielä luettava Frankfurtin raatiherrat ja joukko kaupungin arvokkaimpia porvareita vaimoineen ja tyttärineen, sekä lukuisa seurue naisia jalosukuisesta herttuattaresta aina yhtä ylpeään raatimiehen rouvaan.
Kyösti-eno nauraa virnui Roobert-enon, pankinjohtajan, kauniille rouvalle ja hänen tanssiville koreille tyttärilleen ja silloin iso-äitikin nauroi. Elma käsitti puheesta, että pankinjohtajan rouva oli ollut hyvin kevytmielinen, jopa tehnyt yhtä ja toista – rahasta. Pormestarin Kyösti-eno sanoi tyhmän juopoksi ja raatimiehen viekkaaksi ja konsuli-enon roistoksi,
Juttu levisi pian koko kaupunkiin ja minä jouduin alituisen ivan esineeksi. Muun muassa löytyi siellä eräs raatimiehen rouva, joka aina oli valmis nauramaan ja joka tästä jutusta oli vähältä naurusta haljeta; ja kun hän pian tämän jälkeen kuoli kuumeesen, luulivat puut, että tuo hillitön nauru oli vahingoittanut hänen keuhkojansa ja siten saanut kuoleman seuraukseksensa.
Miten hullunkuriselta lieneekään pieni tyttö, suuri raatimiehen kaulus kaulassa ja kesyttömät kähärät häilyvinä, näyttänyt suurella, kunnioitettavalla kirjoitustuolilla ja paksun, vakavan kirjan edessä, jonka yli hänen pieni nenänsä tuskin ulottui!... Minä nauroin heidän kanssansa, ah, oikein sydämeni pohjasta! Minä olin niin sanomattoman onnellinen, että olin voittanut rahasumman tädilleni.