Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
BOLINGBROKE. Sua kiitän, jalo Percy; usko pois, En mistään tunne onnea niin suurta Kuin siitä että ystäväni muistan; Ja onneni jos lempes kanssa kypsyy, Niin on se palkitseva hartaan lempes; Sen liiton sydän solmii, käsi kiintää. NORTHUMBERLAND. Kuink' etäällä se Berkley on, ja mitä York-vanhus siellä joukkoineen nyt puuhaa?
Onko tämä unta vai totta? Olisivatkohan oikein kihloissa? No, sittenhän koko minun toivoni, koko minun onneni olisi ! Oi, kavaluutta! Oi, petollisuutta! Sano hänelle vaan, että jos semmoista laiminlyömistä vast'edes tapahtuu, niin lähetän postin takaisin kirjoineen kaikkineen, sano se hänelle! Niin, mutta kenties luutnantti on kosinut kirjeellisesti?
Ehkä Mari, joka kyllä on maailman menoa oppinut tuntemaan, olikin jättänyt luukun auki, tietäessään minun kuuluvan siihen sukupuoleen, jonka turmeluksesta naiset ovat niin paljon kirjoittaneet. Eihän ihminen voi milloinkaan olla liiaksi varovainen. Siinä tapauksessa hän olikin tarkoittanut sekä minun maineeni että hänen, vieläpä koko perheellisen onneni, suojelemista.
Sieluni se matkasi omia maitaan eikä antanut kahlehtia itseään. Se pistäysi ensin lapsuuden kotiin, siitäpä hautausmaalle ja lopuksi pysähtyi hänen hautakummulleen, paikalle, jossa oli myös onneni, iloni hauta. Siellä viivähti sieluni kauvan, hyvin kauvan eikä olisi sittekään hennonnut lähteä pois. Se olisi halunnut sulattautua hänen sielunsa kanssa yhteen.
Niin tuntuvi, kuin suvipäivänä, Kun korva kuulee tuhat säveltä, Ja rinnat riemuansa uhkuvat, Ja Luojaa kiittää henget hurskahat! Täys', eheä nyt on mun onneni, Mut, voi, kun esteheks' ei lempeni Ois mulle tähdätessä ylöspäin, Luo Luojan, taakse ilmain siintäväin! Kun Ikuisen et sijaa valtaisi Mun sydämessäni, oi, armaani! Kun ikuisen ja maisen onnen vois Niin soinnuttaa, ett'ei ne riidass' ois!
Itse olin melkein menettää henkeni, mutta sain kuitenkin ankkurin pohjaan, ja katkaistuani sitten ankkuri-köydet, tulin pää-asiallisesti onneni avulla, seuraavana aamuna hyvään satamaan. Siellä minun täytyi viipyä melkein kokonainen viikko. Toinen venäläinen vanki pääsi sill'aikaa pakoon talonpojan veneellä, jossa oli tämän nuotta.
Niin olet kaukana nuoruus ja kaukana onneni päivät. Niinkuin nuoruutein, kaukana, Rooma, sa oot. Vaihtuvat talvi ja syys, suvi, saapuvat, lähtevät laivat, kahlehdittu ma oon rantahan barbarien. Tuska ja kaipuu vain minun hiljaisuuttani mittaa, ystävä ainoakaan löydä mun ei ovellein. Kylmät ja autiot Skyyttien rannat on, harmaja taivas, jäisiä kuuroja vain pilvet ne heittelevät.
ARAM. Hän on se kallis kivi, jota sieluni lakkaamatta halaa. Oi, jos hänen omakseni voittaisin, niin kätkisin hänet sydämmeni syvyyteen! SAKEUS. Tässä on hän! Kallistu hänen syliinsä, mun Leani, ja ole hänen omansa aina. LEA. Mun isäni armahin! ARAM. Lea, mun onneni luoja! LEA. Mitä? Lepäänkö vasten sinun rintaasi omana lemmittynäsi nyt? ARAM. Lepää, ijankaikkisesti lepää siinä!
En mä onnean' aartehille Usko kirkkaille, kiiltäville: Aarteet ruostuvat maailman! Ai'an kunnia-asteikoille Rakennanko sen sitten, noille, Joista kilvaten kiistataan? Ei mun mieleni ole sinne. Muuas kaihoan mutta minne? Minne, minne mä kaihoonkaan? Toimi jalo ja riento vakaa Ihmiskunnalle kenties takaa Mulle onneni kestävän? Kiitän kyllä mä työtä moista.
Lien paljon ma lauluja tehnyt, mut yks oli kaunehin, oli mulla niin armas aihe polo, kuinka sen unhotin! Se oli mun onneni laulu, sävel säihkyvä, voitollinen. Yöt päivät yhä ma etsin sitä pohjasta sydämen. Ja vuodet ne vierii ja vierii, tuli silmien sammuu pois. Mitä siitä, jos löytyä kerran elon kauneus kadonnut vois! Jo ystävät ympäri väistyy, ovat hapseni harmenneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät