Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Näytä hänet minulle taas sellaisena kuin hänet viime yönä näin." Hän kääntyi aukkoon päin. "Oi, synkkä käytävä! Sinne on onneni kadonnut, Anna se minulle takaisin! Jumalani, tuo hänet takaisin tätä samaa tietä." Hän seisoi aivan aukon edessä kädet ristissä ja katse taivaaseen luotuna. Johannes vavahti. "Hän rukoilee", sanoi hän. "Täytyykö minun tappaa hänet kesken rukoustaan?" Hän pysähtyi.
Taas hävinnyt shakkipelin Sittah'lle? Tuoss' onkin peli! SITTAH. Onneni kai sentään suot mulle? Suonko? Jos te tiedättehän. Hss, Hafi, hss! Se saakaahan ees ensin! SITTAH. Al-Hafi, hss! Teill' oli valkoiset? Sanoitte 'shakki!? SITTAH. Hän ei toki kuule. AL-HAFI. On siirto hänen? SITTAH. Sano toki, että rahani saada voin. No niin, te kyllä ne saatte niinkuin aina ennenkin. SITTAH. Sa ilkutko?
Mutta silloin olin vielä sangen nuori ja ajatellessani tuota laveata maapalstaa, jolla karjaa kirmaili ja viheriäistä, kukoistavaa laihoa lainehti, tunsin paljoa suurempaa riemua kuin kauniimmistakaan Eevan tyttären kasvoista; niin nousin sairasvuoteeltani ja läksin onneni hakuun, tuntien tosin sanomatonta mielihaikeutta jättäessäni suopean vaalijani hyvästi, mutta pitäen tämän tunteeni pikemmin kiitollisuuden kuin sen varsinaisen syyn vaikuttimena; sillä kahdenkolmatta ijällä ei mies vielä niin tarkoin kykene tunteistaan selvää tekemään.
Mutta koko elämäni on ollut tuon ainoan asian opettamista: yksin, yksin, yksin. Ja koko elämäni olen taistellut sen oppimista vastaan, siten turmellen oman onneni.
Kuusiston saarelle silmäili hän surullisesti. «Minun onneni hauta!« jupisi hän. Nyt ei hän ihaillut seudun kauneutta. Kun oli Kuusiston saari näkyvissä, katseli hän sitä. Kuu se katosi, loi hän katseensa alas, veneen pohjaan. «Mikä maisterilla on? Onko hän sairas?« oli kirkkomaalla suntio kysynyt lukkarilta; tämä samaa Johannekselta. «En!« oli Johannes vastannut.
Siitä kalpeakasvoisesta, harmajapukuisesta miehestä hän ei tiennyt kuin että hän yksinään kykeni minua vapauttamaan siitä kirouksesta, joka oli tullut osakseni, ja että pelkäsin häntä, jonka tahdosta onneni riippui. Muuten olin siitä vakuutettu, että hän saattoi tavata minua missä ikinä hän tahtoi; vaan minä en missään häntä.
Minä erehdyin kovasti enimmiten itsestäni, minä pidin kurjan intohimon petollisen loiston sinä kirkkaana valona, joka ensin sinut kohdatessani rupesi valasemaan elämääni. Aina tähän hetkeen asti olen saanut kärsiä nuoruuteni rikoksista; mutta nyt olen myöskin tehnyt kylliksi sovittaakseni kaikki nyt vaadin minäkin onneni osan!"
Kauvan mietin minä asiaa mieli ynseänä. Vihdoin nykäisin niskaani halveksivasti ja virkoin: "Te tyrannit!... Luuletteko voivanne sulkea minun onneni lukon taakse." Minun henkeni nousi, kun jatkoin ynseästi: "Luuletteko voivanne ijankaikkisesti hallita naisen tunteita ja pakottaa hänet orjan tavoin alistumaan teidän holhottavaksenne!" Tuommoisia, tavallaan hassutuksia minä puhuin silloin!
Minusta tuntuu, että en ... minä olen jo ehtinyt nähdä, mitä se kaikki oikeastaan on, ja se ei ole minulle mitään siihen verraten, mitä täällä on... Entä te? Minäkö? sanoi Elli hymyillen. Minusta on niinkuin olisin siellä, mihin en koskaan ole uskaltanut toivoa tulevani ... niinkuin olisin onneni kukkulalla.
Miten voisin mä hillitä mieltäni siis en huoli mä maailmasta. Viis veisaan mä siitä, jos köyhä mä oon ja jos leipäni maailmalla; hän on mun, hän on mun! sen tiedän mä vain, mun ainoan taivas-alla. Salatieto se sentään vielä nyt ois, sitä sulle en juoruta saisi mut onneni viesti jo tahdottain yli huulteni huilata taisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät