Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Ja ennen kaikkea Eyolfista. Niinhän sinä teitkin, rakas Minä en päässyt asiaan. Sillä sinä rupesit riisumaan. Niin, ja sitte sinä puhelit Eyolfista sillä aikaa. Etkö muista? Sinä kysyit, miten pienen Eyolfin vatsa jaksaa. Rita ! Ja sitte menit sinä sänkyysi. Ja nukuit erinomaisen hyvin. Rita, Rita! Alfred? Niin? "Samppanjaa sull' oli, vaan koskenut et siihen." En. Minä en koskenut siihen.
Minä en voi oleskella ollakseni ainoastaan Eyolfin äiti. Ainoastaan se. Eikä mitään muuta. Minä en tahdo, sanon minä! Minä en voi! Minä tahdon elää ja olla sinulle kokonaan! Sinulle Alfred! Vaan niinhän sinä olet, Rita. Lapsemme kautta Oo, imeliä, mietoja lauseparsia. Ei hituakaan muuta. Ei, kuule sinä, sellainen ei ole minulle niin kerrassaan mitään! Minä olin sopiva tulemaan äidiksi.
Jos niin tahtoo. Tahi saa hän valita, mikä on täysin hänen omaistaan. Ehkä mieluumminkin sen. No, kaikessa tapauksessa annan minä oman työni jäädä. Vaan, Alfred rakas, etkö voi molempia, tehdä omaa työtäsi ja työskennellä Eyolfin hyväksi? En, sitä en voi. Mahdotonta. Minä en voi itseäni jakaa tässä. Ja sen vuoksi väistyn minä. Eyolfista on tuleva, täysikelpoinen suvussamme.
Sitte vasta ne kelpaavat uutta yhteiskuntarakennusta palvelemaan. Onpa hän tapausten syvänteihin, niinkuin pikku Eyolfin hautaan, särkenyt itsekkäisyyteen perustuvan perheonnen, mutta saman syvänteen partaalla avaa hän pikku Eyolfin vanhempain silmät näkemään alhaalla laaksossa kansan suuren joukon lapsia, yhteiskunnan vähäväkisiä. Nekin kaipaavat rakkautta, niillekin kannattaa elää ja uhrautua.
Pikku Eyolfimme sijassa! Niin, pikku Eyolfimme sijassa. He saavat asua Eyolfin huoneissa. Saavat lukea Eyolfin kirjoja. Leikkiä hänen kaluillaan. Heidät vaihdetaan istumaan Eyolfin tuolilla pöydässä. Tuohan on suoraa hulluutta! En tiedä ainoatakaan ihmistä maailmassa, joka ei olisi sopivampi siihen kuin sinä. Saan kasvattaa itseäni siihen. Opetella. Tottua.
Me molemmat olemme rikollisia. Ja sen vuoksi oli Eyolfin kuolemassa siis kuitenkin kostoa. Kostoa? Niin. Tuomitse itsesi ja minut. Nyt olemme saaneet, mitä olemme ansainneet. Salaisen, pelkurimaisen mielipahan annoimme pelottaa itsemme hänestä hänen eläissään. Meidän oli paha nähdä sitä, sitä, jota hänen täytyi laahata mukanaan Sauvaa. Niin juuri, sauvaa.
Niin, sano sitä miksi haluat, niin emme kestä sitä yksinämme, me kaksi. Asta, minä pyydän sydämmestäni! Jää tänne ja auta meitä! Ole meille Eyolfin sijassa Eyolfin ! Niin, eikö niin sinustakin, Alfred? Jos hän haluaa ja voi. Tästä lähtien, Asta, olet meidän Eyolf. Eyolf, niinkuin olit ennen. Jää tänne ja jää elämään kanssamme, Asta. Ritan kanssa. Minun kanssani. Minun veljesi kanssa! Ei.
Sinähän olit niin kokonaan kiintynyt tuohon kirjaasi vastuunalaisuudesta. Niin, niin olinkin. Vaan senpä sitte, niinkuin tiedät, uhrasin minä Eyolfin takia. Et rakkaudesta häneen. Minkäs takia luulet, sen tehneeni? Siitä syystä, että sinua jäyti luottamattomuus itseesi. Sinä olit alkanut epäillä tuota uskoasi, että sinulla oli muka joku suuri kutsumus, jonka eteen elää täällä maailmassa.
Asta, hän kiinnitti Eyolfin itseensä aina siitä saakka kuin tapahtui tuo onnettomuus. Jos hän sen tekikin, niin teki hän sen rakkaudesta. Sepä se juuri! Minä en kärsi mitään jakamista toisen kanssa rakkaudessa. Me kahden olisimme jakaneet hänen välillämme rakkaudessa. Me? Oh, sinä oikeastaan et ole koskaan tuntenut rakkautta häneen. Et sinäkään. Minäkö en ole ! Niin, sinä et ole.
Voitko sinä, Alfred, ajatella sitä että me olemme menettäneet Eyolfin? Saamme tottua sitä ajattelemaan. Minä en voi. Minä en voi. Ja tuo kauhistava näky, joka on vaivaava minua koko elämänikäni. Mikä näky? Mitä sinä olet nähnyt? Minä en itse ole nähnyt mitään. Olen kuullut vain kerrottavan. Oh ! Kerro se suorastaan heti! Minä sain Borghejmin lähtemään kanssani laiturille Mitä sinä sinne?
Päivän Sana
Muut Etsivät