United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Berenike", huusi hän, "tuo tänne purppurareunuksilla ja kultakoristeilla somistettu milesiläinen tunika. Tänään on sunnuntai." Sillä aikaa kun näppärä vanhus, joka yksin sai koskea keisarinnan tukkaan, kiinnitti erittäin taitavasti siihen kultaneulan, jonka nuppina oli jalokivinen Venus, kysyi Teodora: "Mitä uutta kuuluu kaupungilta, Delfine?"
Se oli referentin paikka ja velvollisuuksiini kuului sen lisäksi kääntämistyötä ja uutisten hankkimista kaupungilta. En nukkunut koko sinä yönä, joka seurasi. Mitenkä minä oikean sanomalehden toimittajaksi? Mitä minä osaisin siihen kirjoittaa? Kuinka ennättäisin panna paperille kaikki, mitä kokouksissa puhutaan, ja mistä minä tietäisin, mitä siihen olisi pantava ja mitä ei?
Hänen suupielensä taas erottivat hänet siitä sukupuolesta, jota joskus suottakin sanotaan »kauniimmaksi.» Jos joku humalainen herrasmies kuitenkin olisi luullut häntä tytöksi ja suudellut häntä suupieliin, niin ei hän olisi tehnyt sitä monta kertaa. Tässä on pieni huomautus nuorille palvelustytöille, jotka myöhään iltasella palaavat asioiltaan kaupungilta.
Ja kyllä nyt onkin aika, jolloin kuuluisan ohranan miehillä on syytä huutaa vuorille: langetkaa meidän päällemme! Kaikkialla heitä etsitään ja armotta surmataan. Kun Jussi V. muutamana päivänä palaa kaupungilta ja minä tiedustan, missä hän on ollut, vastaa hän: Olin vähän poliiseja jahtaamassa. No saitko monta pudotetuksi? Olisihan niitä saanut, mutta ei ollut asetta.
Perin äkästyneenä ja väsyneenä noista monista vaivoista ja vastuksista, joita olin saanut matkallani kokea, tunsin minä halua vähän huvitella itseäni, mutta minä kohtasin koko kaupungilta semmoista hyljeksimistä, että jokainen talo tuntui minusta ripitystuolilta, jossa minut vaadittiin syntini tunnustamaan.
Viisitoista vuotta olimme olleet tutut ja kirjevaihdossa, ja tämän ajan kuluessa olin useita kertoja käynyt Wienissä, joka minusta hänen takiansa aina oli tuntunut niin läheiseltä ja tuttavalliselta kaupungilta; nyt se yhtäkkiä oli kuin siirtynyt satoja peninkulmia tuonnemmaksi. Kaikki seikat ihan ensi tutustumisestamme astuivat eteeni.
Milloin torvet ilmoittivat, että palkinto annettiin varakuningattarelta, milloin kunnian-arvoiselta Bostenagilta, milloin voitollisilta kenraaleilta taikka uskollisuuttansa vannoneilta lähettiläiltä, milloin ammattikunnilta, milloin Bagdadin, milloin Hamadanin kaupungilta. Hetket vierivät pois suurenlaisessa ja herkeämättömässä vaihtelevaisuudessa.
Nuori, solakka mies oli tullut kaupungilta päin tietä myöten. Hän oli kaupunkilaisen tavalla puettu ja kädessään oli hänellä mustankirjava pahkakeppi, johon monta nimeä oli piirretty. Nähdessään kirkonkylän levenevän edessään seisattui hän, kuunteli kellon soitantoa ja katsoi ympärilleen niihin kukoistaviin tuomistoihin, jotka olivat kylän kummallakin puolen.
Mistähän saisivat suuren kelkan siksi aikaa lainaan? Sitä kävivät tiedustelemassa, ja kun saivat, niin olivat iloissaan kuin olisi se jo ollut täynnä lihaa, leipää, herneitä ja kaikkea muuta hyvää. Mitähän ihmiset sanovat, kun he tulevat kaupungilta ja vetävät kelkalla tavaraa ja sitten jakavat eikä lopu? Luulevat heitä enkeleiksi! Varhain aatonaatto-iltana pani Elsa maata ja rukoili.
Kun hänellä oli pyykki, otti hän heidän vaatteensa myöskin pesuun. Ja Hellu kun sattui kaupungilta saamaan makuluita, löi hän ne rikki ja auttoi tulelle. Kyllä Hellu osasi valkeata hoitaa, mutta pata oli vaikea saada kakluuniin ja sieltä taas pois. Kerran hän siinä touhussa poltti kätensä, jonka jälkeen hän ei enää uskaltanut yrittääkään.