United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me ammuimme vastaan, kuulia tuli kylään niin että nurkat rapisivat, ja olisipa tästä voinut syntyä suurempikin kahakka, joll'ei eräs paikalle kiirehtinyt meikäläisten tykki olisi tehnyt loppua koko leikistä; tykkimiehet, ehdittyään tykin kantaman päähän, lähettivät joitakuita kranaatteja Turkkilaisten sekaan mainitulle mäelle, josta vähän ajan perästä kuului torventoitotus ja huuto: "haitaa!"
Minä muistan vielä hänen säihkyvän katseensa, hänen kielastavan kalpeutensa, kun me julkisessa juhlassa kilpaa ammuimme monen tuhannen ihmisen nähden. Hän vaati minut, ja molemmat kansat katsoivat päältä; hispanialaiset, alankomaalaiset veikkailivat ja toiveksivat. Minä voitin; hänen kuulansa ei sattunut, minun sattui. Kova riemuhuuto raikui minun puolelaisiltani läpi ilman.
Karkasimme heti laukausten vaiettua pystyyn ja hyökkäsimme eteenpäin. Vasta aivan lähellä pysähdyimme ja ammuimme mekin vuorostamme yhteislaukauksen. Meidän muskettimme olivat ladatut kolmella kuulalla ja vaikutus oli viholliselle sangen tuhoisa. Toistakymmentä heistä kaatui ja jäljellä olevat joutuivat mitä suurimman sekasorron valtaan.
Kerran vain raapasi pohja kallioon ja samalla olimme jo yli vaarallisen paikan. Seuratkoon nyt kaleeri perässä jos mielensä tekee! Käännyin katsomaan ja näin, että se oli nopeasti muuttanut purjeitaan luoviakseen selänteen ympäri. Mutta me kohotimme reiman hurraa-huudon, ammuimme ruotsalaisen merkkilaukauksen ja lasketimme täydellä myötäisellä länttä kohti.
Me tähtäsimme tykkimme muureihin ja vaikka ne olivatkin kivestä ammuimme me kuitenkin sinne tänne rikkeilmiä niihin. Kun kaupungissa vilisi kaikenlaisia eläimiä, kuului sieltä mitä hirvittävimmässä sekasorrossa karjumista, mylvimistä, huutamista, rääkymistä, valittamista ja röhkimistä.
BUYCK. Gravelingen, hyvät ystävät! Siellä se oli leiske! Yksistään meidän on voitto. Eivätkö polttaneet ja hävittäneet nuo ulkomaan koirat kautta koko Flanderin? Vaan mepä taisimme tavata ne, luullakseni! Heidän vanhat, kovakouraiset ukkonsa tekivät kauvan tenää, ja me ryntäsimme ja ammuimme ja hakkasimme, niin että heitä pahasti irvistytti ja heidän rivinsä horjahtelivat.
Täss' on tapahtunut semmoista, että heh, heh!... Kas! Diana näkyy seisovan!" Koira seisoi todellakin liikahtamatta, tuuhean tammipensaan edessä, joka kasvoi tien viereisen kuopan partaalla. Me riensimme koiran luokse. Kurppa nousi pensaasta, me ammuimme kumpainenkin, mutta emme osanneet kumpikaan. Kurppa siirtyi toisaalle, me perään. Kotia palatessani oli soppa jo pöydällä.
"Emme; tulimme ilmankin toimeen", vastasi Pekka. "Käyttelimme vuorotellen jousta ja ammuimme kumpikin pari metsoa, ja pyyn otimme haukalta." "Kas sepä hyvin, pojat! Aina hyvin käy, kun ollaan sovinnossa." Kun linnut oli höyhennetty, pidettiin niitä tulen päällä korventumassa ja sitten ne kirveellä paloiteltiin pienemmiksi, huuhdottiin vedessä ja keitettiin kauan.
Koko lintuparvi kohosi samalla kertaa lentoon ja kierteli eri suvut parveihinsa kokoontuneina ympärillämme. Luovasimme kerran ja linnut, jotka vastahakoisesti myrskyssä lähtivät pitemmälle lentomatkalle, laskeutuivat taas alas luodon suojaan. Taas pääsimme ampumamatkan päähän ja ammuimme muutamia.
Hetkistä myöhemmin asettui naapuriksemme ruotsalainen fregatti Pollux, joka oli myöskin täällä vihollisen laivoja väijyskelemässä ja jota johti luutnantti Silvius. Seuraavana päivänä purjehdimme yksinämme Turkuun päin, tapasimme Paraisten saaristossa venäläisen muonalaivan, jonka ammuimme upoksiin, ja palasimme illalla takaisin Hiittisiin.