Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Kun me sitten päivällä hyökkäsimme heidän kimppuunsa, oli uni paikalla muistunut hänen mieleensä. Taakseen vilkaistessaan hän ei tosin ollut heti ruudinsavun läpi voinut minua tuntea, mutta joku kummallinen vaisto tai aavistus oli kehoittanut häntä nyt jos koskaan yrittämään vapautua luonnottomasta asemastaan.
"Huvilan portilla laskimme me pojan maahan. "Calpurnius itse oli paennut nopeimmalla hevosellaan Belisariuksen leiriin. "Mutta hänen veljensä ja poikansa ja kaksikymmentä orjaa oli pihalla. He aikoivat juuri nousta hevosten selkään lähteäkseen hänen jälkeensä. "Me kohotimme kolminkertaisen sotahuudon. "Sitten hyökkäsimme heidän kimppuunsa. "Me tapoimme heidät kaikki ja poltimme sitten talonkin.
Karkasimme heti laukausten vaiettua pystyyn ja hyökkäsimme eteenpäin. Vasta aivan lähellä pysähdyimme ja ammuimme mekin vuorostamme yhteislaukauksen. Meidän muskettimme olivat ladatut kolmella kuulalla ja vaikutus oli viholliselle sangen tuhoisa. Toistakymmentä heistä kaatui ja jäljellä olevat joutuivat mitä suurimman sekasorron valtaan.
Mutta ihailu karkoitti vihamielisyyden hänen kasvoiltaan ja hän virkkoi: "Kautta Frejan kaulakoristeen, sinä olet kaunein nainen, mitä olen nähnyt. "Epäilen, onko Valhallassa ainoatakaan niin kaunista neitosta kuin sinä. "Tiedätkö, Harald, ketä tuo ruhtinatar muistuttaa? "Kymmenen päivää sitten hyökkäsimme sinisellä Kreikan merellä erään saaren kimppuun ja ryöstimme siellä pylvästemppelin.
Minä näin, millä vimmalla te hyökkäsitte jääkärien kimppuun ja läksitte ajamaan niitä takaa. Teidän esimerkkinne sai minun jo hiukan lannistuneen väkeni jälleen innostumaan. Me hyökkäsimme pistin sojossa vihollista vastaan. Haavoitettuja oli kummallakin puolen. Oteltiin siinä sitten puolen tunnin verran, kunnes me jouduimme saarroksiin, ja vihdoin täytyi meidän antautua.
»No, sittenpähän nähdään, jahka on yritetty», vastasi Juho rauhallisesti. Kohta tämän sananvaihtomme jälkeen tuli vihollinen näkyviin. Annoimme heidän marssia kohdallemme ja hyökkäsimme sitten hurraata huutaen pitkässä rivissä päin vihollisen kylkeä.
Mutta me hyökkäsimme miekoin ja pistimin vitkastelematta heidän kimppuunsa. »Kyllä kelpaa!» huusin Juholle, nähdessäni hänen hartiavoimin huhtovan ympärilleen kuin kaskenkaatajan. Taistelu oli pian päättynyt. Luutnantti, yksi aliupseeri ja viisikymmentä sotamiestä jäi tielle virumaan. Ainoastaan välskäri pääsi kahdeksan miehen kanssa pakoon meidän huolimatta heitä liioin ajaa takaa.
Sentähden päätimme kuitenkin odottaa saalistamme. Me elähytimme kontistuneita ruumiitamme niillä vähillä väkevyyden aineilla, joita enää oli jälellä. Vihdoin puoliyön aikaan kuului metsästä ääniä. Niinkuin kissa vartoo hiirtä niin mekin nyt odotimme, milloin kallis saalis olisi käsissämme. Olimmehan asestettuja. Nyt hetki oli tullut yks, kaks me hyökkäsimme tulijain päälle.
Voi kauhu ja kuolema, liian myöhään me huomasimme, että vihollinen jo oli sivuuttanut Kerämäen, ainoan paikan, missä meillä olisi ollut mahdollisuutta puolustautua mahtavaa ylivoimaa vastaan. Me hyökkäsimme tielle, epävarmoina, ilman johtajaa. Liian myöhäistä! Mustana ketjuna läheni vihollinen kylää. Vain pieniä, heti sulkeutuvia aukkoja olisi siihen meidän ammuntamme tehnyt.
Kun kulkue oli ehtinyt melkein kohdallemme, annoin merkin, ja samalla pamahtivat meidän kaikkien musketit. Näin molempain kuormahevosten suistuvan tielle sekä kahden etumaisista rakuunoista kierähtävän alas satulasta. Hurraata huutaen hyökkäsimme nyt tielle ja samalla sai kolmas edellä ratsastaneista rakuunoista osansa minun miekastani.
Päivän Sana
Muut Etsivät