United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lauloi: "Ma oksalla ylimmällä oon Harjulan selänteen". Kun laulu oli päättynyt, lausui Antti-setä: "Onhan sinulla hyvä ääni; mutta kaunis on itse laulukin. Tiedätkö kenen tekemä se laulu on?" "Opettaja sanoi, että sen on tehnyt Sakari Topelius", vastasi Antti. "Aivan oikein. Tunnetko mitään muuta, mitä Topelius on kirjoittanut?"
Se oli puolentoista penikulman päässä yksinäisessä Lahden talossa Hiienjärven rannalla. Saatuamme tämän tärkeän tiedon sekä otettuamme eväsrepuistamme hiukan vahvistusta lähdimme oitis matkaan, kulkien muorin osoitusten mukaan lounaista ilmansuuntaa kohti yli vaaraisen selänteen.
Molemmat seikkailijamme hiipivät nyt suurimmalla varovaisuudella selänteen laidalle, tarkasti varoen etteivät tulen valolle paljastaneet kirkkaita pyssyn-piippujaan tai muuta ruumiinsa osaa kuin kasvot. Leiri oli nyt ihan toisennäköinen kuin se Hirventappajan järveltä katsellessa oli ollut.
Tuuliaispäät siellä ylhäällä ovat tottuneet kiviäkin liikuttelemaan niinkuin heinätukkoja. Jos se olisi onnistunut, niin olisin juuri saapuessani sen selänteen päälle, josta alkoi nousu itse huipulle, lentänyt sen yli ja samaa tietä tuhansia metrejä suin päin soraisia ja lumisia rinteitä alas aina Tsillerlaaksoon. Minulla oli kuitenkin hiukan verran enemmän painokiloja kuin tuulella voimakiloja.
Sitten hän söi taateleita ja joi lähteestä ja täynnänsä luottamusta Israelin Jumalaan Davidin jälkeinen jatkoi pakoansa. Hän alkoi nyt astua vuori-harjanteita ylöspäin, vaikea ja tuskalloinen matka. Kun kaksi tuntia oli puolipäivästä kulunut, saapui hän ensimäisen selänteen huipulle ja näki synkän ja sekasohroisen erämaan täynnänsä jyrkänteitä ja vuoren-solia ja mustia pohjattomia syvänteitä.
Silmätessäni nopeasti eteenpäin ulapalle huomasin hyökylaineiden kuohunnasta, että noin virstan päässä edessämme oli poikittain, puolen virstan mittainen vedenalainen kari, joka kummassakin päässään kohosi paljaaksi kallioriutaksi. Päätökseni oli tehty. Purjeita muuttamatta ohjasin purtemme suoraan selänteen vedenalaista keskustaa kohti.
Selänteen takaa näkyi suuri aukea suo, jolle linja rupesi painumaan, ja suon takana näytti maa rupeavan kohoamaan tunturiin. Sitä katseli nyt Mikko ja mielessään mitteli, päästäänköhän tänä päivänä tuon Kalttopäätunturin alle, siinä luultavasti on hyvä vesipaikka yötä ollaksemme.
Se oli siltä puolen vielä suurempi, vielä mahtavampi. Tuolla näkyy kirkko, sanoi isäntä. Missä se on? huudahti Antero. Mutta samassa hän erotti sen jyrkän katon ja tornin. Se näkyi metsäisen selänteen yli ja sen takaa, omituisena ilmiönä keskellä metsäistä maisemaa, niinkuin olisi siinä jotain väijynyt ja jotain vartioinut. Sen ympärillä oli siellä etäällä, mikäli voi erottaa, asutus tiheämpää.
"Vaiti, mitä se on?" Hiljainen valitus kuului korviimme ja uudistui pari kertaa meidän vasemmalla puolellamme. Pitkähkön selänteen oli siinä katkassut jyrkkä kallioseinä ja sen vieressä oli kivinen rinne. Tämän rosoisella pinnalla näkyi joku tumma esine, jonka muoto meidän lähestyessämme esiintyi yhä selvemmin.
Pitkin pituuttaan on harju niin kaitainen, että maantien levyys anastaa koko sen aallon muotoisen selänteen, ja niin jyrkkä, että sen syvyys kauhistuttaisi, jos ei luonnolliseksi aituudeksi olisi molemmin puolin rinteille kasvanut havu- ja lehtipuita.