Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Nyt kaatui korkea Troia, vaipui valta jo sen, nyt turman hetki on tullut!" Hälle Aleksandros jumalainen vastasi jälleen: "Hektor, on syyttömän päähän syy halu panna sun aina; ehkäpä laiminlöin minä joskus taistelon ennen, vaan en nyt emo kehnoks ei mua vaalinut myöskään siitäpä asti, kun toit sinä kumppanit laivojen kimppuun, täss' yhä seistaan, taistellaan kera danaolaisten.
Ja kunnianaan pitää näin, Kaikk' esteet alleen nöyristäin, Kohota yhä valoon päin. Kuink' olet armas, herttainen, Vihannan saaren neitonen, Sa meren kaunis tyttö! Opeta meitä ainiaan Sun laillas valoon nousemaan Ja toivoss' yhä kasvamaan! Maamme kirja 1878-1005. Sen miehen kehnoks sanon vaan, Jok' ei voi hoitaa purjeitaan, Vaan rannall' on ja kalpenee, Kun merell' aallot pauhailee.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Ratoksemme lauleskelen Immestäni armaasta, Linnustani livertelen: "Minun kultain kaun...." Eipä käykään laulaminen: Suun' on täynnä lunta, oi! Parta jäässä veisaaminen Kehnoks laulun tehdä voi. Sävel pyrkii kangistumaan, Kesken jäi nyt laulelma. Sen saa vasta luonnistumaan Liisan lämmin suudelma. Nelistäppä, hummaseni, Rientäkäämme kotihin.
Kedolla immet istukoot Ja kukkasia poimikoot; Merille halaa merimies, On aalloilla sen kotilies. Oi, Itämeri kaunoinen, Ja Pohjanlahti myrskyinen, Ja Suomenlahti saarines Ja purjeines ja voittoines! Jos mistä käyköön tuulen tie, Aaltonne Ahvenaan se vie; Ja miehen kehnoks sanon vaan, Jok' ei voi hoitaa purjeitaan. Maamme kirja 1878-1905. INARINJ
Mut näin kun itseni ma kehnoks teen, Ma sua muistelen, ja leivon lailla, Jok' ylös maasta kiitää korkeuteen, Ma riemuvirttä laulan taivaan mailla. Rikastun lempes muistoista ma niin, Sit' etten vaihtais valtain aarteisiin. Kun menneisyyden muistot alan haastaa Hiljaisten aatosteni neuvostoon, Kun näen kuink' aika kaiken multa raastaa, Niin taaskin vanhain tuskain vallass' oon.
Sydämmestäni halveksin Jokaista aineen orjaa, Jok' itaruudest' aittoihin Maan toukkasetkin korjaa, Ja katsomatta hätää maan, Käy kultataakat harteillaan Ja vaivaisuuttaan huokaa. Ja kehnoks sen ma sanon, ken, Isänmaa huulillansa Ja rakkautta teeskellen, Vaan etsii mainettansa, Ja, niinkuin tyhjä tähkäpää, Vaan taivahille yrittää, Mut hedelmää ei tuota.
Päivän Sana
Muut Etsivät