Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Se on sen mielestä pyhä kirja ikäänkuin sitä pyhempi, kuta vanhempi se on, ja kuta useampi siitä on autuuttaan etsinyt ja sen siitä löytänyt. Ja moni on sen niistä löytänyt, eivätkä ne ole rääsyiksi käsiin hajonneet, niinkuin hajoovat nykyajan kirjat. Helga ei välitä vanhoista, sillä pitää olla aina uusia. Mutta naapurilla ei ole uusia eikä vanhoja.
Nyt sä uhkut uusin toimin, nouset vapauden voimin, rannan hanget hajoovat, vetten vaahtoon vajoovat. Nouse, mutta muista taas: äyrään all' on armas maas!
Kuka ampuu köyhälistön riveihin, silloinkuin kaikkien kansain köyhälistöt ovat veljinä? Työmies on työmiehen veli eikä valtakunnat eivätkä valtameret erota sitä veljeyttä. Tyhjäksi hiukkaseksi kaikkisuudessa katoaa se, ken tätä mahtia vastustaa! Kansa, tervehdi päivää, joka vastaasi pimeydestä nousee! Kansa, ota vastaan oma suuri tulevaisuutesi! Yöpeikot pakenevat! Pimeyden voimat hajoovat!
Ei kuulu enää laulu ... jää kesken ... ryssät juoksevat parvittain eri pattereille, suomalaiset hajoovat neuvottomina sinne tänne tykkimiesten luo, oppiakseen hekin sotakanuunain kumeata kieltä. Nyt alkaa Hinkin toimi, ja hänen läsnäolonsa näyttäytyy kohta niin välttämättömäksi, ettei kukaan voi ymmärtää kuinka ilman häntä ollenkaan olisi voitu toimeen tulla.
Niin sun kylmän kahlehista Kevät päästi kaunoinen; Läpi surun sulkusista Jouduit riemujuhlallen. Nyt sä uhkut uusin toimin, Nouset vapauden voimin, Rannan hanget hajoovat, Vetten vaahtoon vajoovat. Nouse, mutta muista taas:
Näin kulki Pouttulaisen puhe eteenpäin, samalla lailla kuin pilven-hattarat taivaalla, jotka milloin yhtyvät milloin taas hajoovat, mutta kaikki kuitenkin vihdoin kulkevat yhtä suuntaa. Nykyisen ajan seikat sekaantuivat Kyröläisen ajatuksiin ja vetivät hänen kertomuksensa oikealta tieltä, vaikka hän tavan takaa koki palata poikkeemisistansa.
Kun viimein ruvettiin lähtöä tekemään, nykäisi Tyni Väistöä ja sanoi hiljaa: "No, haasta nyt, muuten kaikki taas hajoovat, eikä tule asiasta mitään." "Mitenkähän tuo ois, miehet," alkoi Matti, "mitenkähän tuo ois, jos opettaja olis niin hyvällä paikalla, lukis meille näinikään iltasilla pari kertaa viikossa?" "Niin, sehän vasta olis hyvä." huusivat kaikki.
Olipa onni, ettei hän ollut sulkenut ovia ja lähtenyt. Mitä vielä, päinvastoin, minä kun tulin, luulin ensin, että talossa on kestit: kuulen naurua, kikatusta, mitä vilkkainta konversatsioonia. Avaan oven saliin, ei ketään. Vierashuoneessa! ajattelen. Rykäsen: psiuh, kuuluu kuinka kaikki vieraat hajoovat niinkuin akanat tuuleen.
»Hän sanoi minua narriksi», hän virkkoi nähdessään höyryn nousevan porisevasta padasta. »Kun leuat kangistuvat, hampaat hajoovat, valtimo heikkenee, silloin on säälittävää olla hullu, mutta kun», hän jatkoi hurjasti ja rumasti irvistäen, »kun nuori ja kaunis ja väkevä äkkiä käy tylsäksi niin se on hirveää! Kiehu, hehku, porise, yrttikeitos läkähdy, konna minä kiroon hänet, ja hän on kirottu!»
Tuohon kohta tuskaantuvat Mjehet tyhmän työn tekiät Siihen paikkahan paneevat Työnsä tyhmimmän käsistä Alas muurilta mäneevät Kaikki heittäävät hitolle Kalut viskoovat vesiihin Että tuiskiivat tuleehen, Kaikki hajoovat hajalle Kjelinensä kuljeskellen Kukin kulmalle omalle. Tätä tornia tylyä Rohkiata rakennusta Taikka mukoman tapaista En nyt luulisi enemmin Suomen kansan kaahittavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät