United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Opettaja istui paikoillaan liikahtamatta, niinkuin avosilmin uneksuen. Heli astui hänen luo, pudisteli häntä käsivarresta ja sanoi: "Mitä? Kuinka? Silmät auk! Seisaalleen! Sy sy Sysmässä sukkani hukkasin." Tanssien pyöritteli hän häntä tuvassa. Nyt oli kaikki taas eloa ja iloa, ja Tyni tuli sinne lisäksi.
Suuressa neuvoittelussa tehtiin nyt se valtioviisas päätös: että jos Aleksanterin konstit eivät lopu ennen Kekriä, niin menee Tyni Katin kanssa ja opettaja Helin kanssa kisaan. Vielä kauan istuivat ystävällisesti yhdessä edeltäpäin maistellen tulevaisuuden iloja. Viimein Heli kehoitti opettajaa hänelle palkaksi kertomaan tarinan, johon pyyntöön toisetkin yhtyivät.
Paljo oli muitakin vaikeuksia voitettavina, ennenkuin yhteys oli oikein täydessä reilassa, mutta opettajan ympärille oli kokoutunut innokas joukko, joka häntä kaikessa auttoi, ja johon etenkin Matti Väistö ja Tyni kuuluivat. Tynistä oli vaan ikävä, ett'ei hän saattanut tehdä jotain oikein raskasta työtä opettajan edestä, sillä hän olisi mielellään hänen tähden juossut vaikka tuleen.
Uuden tuvan uunissa pian leimusi vilkas tuli, sillä Tyni ei tahtonut kadottaa yhtään sanaa jäljestäpäin tulta virittelemällä; Väistö kävi istumaan opettajan viereen ja niisti hänelle kynttilää. Opettaja luki Kansanvalistusseuran toimituksista kirjoituksen Norjasta, joka suuresti näkyi huvittavan kuulijoita.
Hoi, keskievari, pannaan sukkelaan uusi tupa lämpiämään. Kuka kuunnella tahtonee, tulkoon sinne, kuka ei, saapi jäädä tähän." "Minä pistän uunin palamaan," sanoi Tyni, joka tänäkin iltana oli tullut sinne, ja meni kiireesti ulos.
"Täytyy minunkin vielä vähän kysyä, kun sanotte Suometarta Suomen haltiaksi," virkkoi Tyni. "Olivathan haltiat pakanuuden aikana Suomalaisilla niinkuin jumalia, vai miten?"
Siis oli nyt tapahtunut, mitä opettaja ei olisi koskaan uskonut: hänellä oli talonpoikainen tyttö tiettona ja talonpojan renki kumppalina. Pian meni Tyni Helin kanssa edelle ja opettaja astui Katin kanssa käsi kädessä jäljestä. Tuttavasti puhellen kävivät tietä myöten. Nyt tuli opettaja kyllin ymmärtäneeksi, että voipi jutella paljonkin toistensa kanssa, vaikk'ei ole juuri kirjoja lukenut.
"Saat kernaasti." Heli kohta käytti toisen antamaa lupaa, ja opettaja sitten sanoi: "Ollaan ystävyksiä," ja ojensi kättä Tynille. Kun hän läksi pois, seurasi Tyni häntä ja sanoi portailla: "Kuulkaa, opettaja, minä pyytäisin teiltä yhtä asiata ja tahdon kernaasti tehdä teille hyvää vastaan: minä osaan siksi hyvästi lukea, etteköhän tahtoisi lainata minulle kanssa tuommoista tarinakirjaa?"
"Osasitpahan niinkuin kurikalla naulan päähän," sanoi Aleksanteri, "se on oikein, Matti, ja Helsingissä ei ymmärretä mitään. Sinuna minä kirjoittaisin sinne ja sanoisin mitenkä pitää olla, niin saisit varmaan metalin." "Eihän siihen olekaan kirjoitettu Suomen taari, vaan Suometar, ja tottahan se tarkoittanee, että siinä on uutta Suomen tarua eli tarinaa, vai miten?" pisti Tyni väliin.
Kun viimein ruvettiin lähtöä tekemään, nykäisi Tyni Väistöä ja sanoi hiljaa: "No, haasta nyt, muuten kaikki taas hajoovat, eikä tule asiasta mitään." "Mitenkähän tuo ois, miehet," alkoi Matti, "mitenkähän tuo ois, jos opettaja olis niin hyvällä paikalla, lukis meille näinikään iltasilla pari kertaa viikossa?" "Niin, sehän vasta olis hyvä." huusivat kaikki.