United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä, että reippaasti kärsii toisten edestä, on aateluus, eikä siinä, että velttona antaa toisten kärsiä puolestaan. Ihmisten johtaja on se, joka seisoo etumaisen ihmisrivin edellä, uhmaa vaaraa, jota kaikki muut väistyvät ja joka, jollei sitä voiteta, tuhoaa heidät kaikki. Jokainen jalo kruunu on orjantappurakruunu.
Jokaisessa uinuva ihmisen suuruus, aateluus ja ihanuus puhkeaa. Ihmisen todellisen minän, persoonallisen elämän valtimo sykkii. Entiseen rytmittömään sekasortoon ja hämäryyteen on ilmestynyt todellisen elämän rytmi. Mistä? Ihmisolemuksen ja kaiken takana olevan jumalallisen elävästä kosketuksesta.
Hän oli koko olemukseltaan sydämellinen, avomielinen ja vapaa, iloluontoinen ja hyvä, vierasvarainen sekä erinomaisen huomaavainen ja kohtelias kaikkia kohtaan, sillä hän ymmärsi hyvin että »noblesse oblige», aateluus velvoittaa. Hän oli ritari, jos niin tahdotaan sanoa, joskin uudenkuosisessa puvussa, joka tapauksessa omintakeinen persoonallisuus.
Työ on muka ihmisen kunnia, työ on muka ihmiskunnan aateluus, joka sen eläimistä erottaa! Kaikki tahtovat olla työn orjia. Kukaan ei uskalla laiskan nimeä itselleen tunnustaa. Ja kuitenkin on ihminen laiska alkuperäiseltä olennoltaan. Mutta eihän saanut olla mitään alkuperäistä! Täytyihän koko luonto ja ihminen viljellä, kesyttää, muuksi muodostella. Mitä varten?
Lukemisemme on kerjäläismäistä ja liehakoivaa. Historiassa mielikuvituksemme vetää meitä nenästä. Kuninkuus ja aateluus, valta ja rikkaus, on mahtipontisempi sanaluettelo kuin yksityisnimet Juho ja Edvard, jotka tapaamme pienissä taloissa ja tavallisissa päivätöissä, mutta elämän kysymykset ovat samat molemmilla, ja molempien kokonaissumma on sama.
Mutta ennen kaikkea siinä kaartui kahden ylhäisen sydämen aateluus, jotka eivät olleet luodut roskaväkeä varten eivätkä tavallisilla arkimitoilla mitattaviksi. Epäilemättä he karkeloivat kohti perikatoaan. Mutta juuri tuo tunne sytytti tulen sulhon silmiin ja sai myöskin morsiamen valjut posket niin heleinä hehkumaan. Huomasi jokainen, ettei tämä ollut mikään tavallinen morsiustanhu.
Lasten laulut, naisten naurut, kevätvirtojen vilinät, tuota kaikki kuuluttavat. Sama kuoro kaikkialta yhtyy äänehen inehmon, vyöryy, paisuu pauanteena. Kuolon kanssa kamppaella, tuo on aateluus elämän, ritar-lyönti luomakunnan.» Helkkyvät hopeiset kielet, yltä, alta, kaikkialta, toiset raikuu kultakielet, laulaa luonnon kaikkivalta: »Ei ole eloa eikä kuolemata ehdotonta.
BELARIUS (syrjään). Ylvä vietti! Peritty suuruus! Luonnon aateluus! Halvasta halpa syntyy, arast' arka. Leseet ja jauhot, arvottuus ja arvo On luonnosta. En heidän isäns' ole Jos ken hän on, on ihme sittenki, Ett' on hän heille mua rakkaampi. (
Ja tuollainen koti, jossa ymmärretään että aateluus velvoittaa, ja jossa on koottuna monen polven hankkimaa sivistystä ja kulttuuritraditsioneja, vaikuttaa aivan ihmeellisesti jäseniinsä.
He marssivat näyttämin poikki ja poistuvat. Miekan kalsketta. JACHIMO. Rikoksen raskas taakka rinnassani Vie multa miehuuden. Ma petin naisen, Britannian prinsessan, sen maan, jonk' ilma Nyt kostoksi mun lamaa. Kuinka muuten Tuo moukka, luonnon orja, taitoani Häväistä voisi? Aateluus ja maine, Näin käytettynä, tuottaa pilkkaa vainen.