Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Ei, se on kukka, kovin ihana; varrotkaa harmaa ei, vaan punerva; mik' on se ? Ihan kieleltä nyt luisti ; on vallan kummaa, kuinka pettää muisti. On joka kukkakuva ontuva. Mut *kukkaruukku* vertaust' ei pilaa; yks siihen mahtuu aina *kerralla*, mut *jälkeenpäin* on kahdeksalle tilaa. lapsiparven keskellä seisoen.
Niin, unhotus se tapa talven on; Mut kevät taasen talven jälkeen koittaa, Taas kirkkaampi on valo auringon, Ja rinta riemun omakseen taas voittaa. Hälläpyörä 16/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872. Kuul' aseet kolkosti kolajaa, Kuin vangin kahleiden kalkkeet, Ja rattaat raskaasti raksuttaa, Tult' tuiskii liehtivät palkeet. Mik' on se koneiden kolke se? Se on »perpetuum mobile».
Kuitenkin mik' ihme! kas kuin muuttuu Muotonsa, hän epäilee ja piilee, Kun Nadeschdan kasvot hän nyt näkee.
Astuu Hurtta askeleen ja kaksi, tuntee, kuinka silmä kastuu, virkkaa: »Suomen jumalaksi nimittäisin tuon vanhurskaan; vaan mik' oisin silloin minä, joka kaikki kaadan, murskaan? Arnkil! Siihen vastaa sinä!» Arnkil aatkeloi: Ken tietää majurimme mietteet syvät? Saa sen päähänpistot sietää pienet, suuret, huonot, hyvät.
ja kuin hän näkemästään kauhistuvi, kun tiedotonna äkin niin hän herää, sikskunnes auttaa häntä arvostelu; niin silmistäni kaikki suomut ajoi Beatrice säteell' omain silmiensä, tuhannen peninkulmaa tunkevien. Näät enemmän kuin ennen näin ja kysyin ma hämmästyksin, mik' oi' loiste neljäs, min näin ma siinä meidän seurassamme.
Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit, Ja Caton poikana sua kunnioitaan. 1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole! LUCILIUS. Kuollakseni Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti. 1 SOTAMIES. Sit' ei saa tehdä. Mik' oiva vanki! 2 SOTAMIES. Syrjään! Tiedon saakoon Antonius, että vangittu on Brutus. 1 SOTAMIES. Sen hälle sanon. Tuoss' on päällikkömme. ANTONIUS. Miss' on hän?
"Mik' urhoisuus, mi kestävyys, mik' into, mikä ylevyys ja vakuus vaiheissansa sill' olikaan, jot' ihanoi ja jolle sankar'nimen soi, nää miehet, tämä kansa, ja kuoltuakin jumaloi!" "Mut kysy, jos sa milloinkaan urhoisan vanhan sotilaan ajalta tapaat tältä: oliko miestä kuitenkin, jok' oli kaikist' urhoisin? Saat vakaan vastuun häitä: niin, herra, tunsin Dunckerin."
Kas, siinä näyte Lakia lujempi! Tuo salamerkki Saa miehen luuloon, että lukon särjin Ja vaimoltaan vein kunniansa aarteen. Nyt riittää! Miksi tätä kirjaan panna, Mik' uutattu ja niitattu on muistoon? Hän luki Tereuksen tarinaa; Ja lehti tuoss' on taitettu, miss' alttiiks Antautuu Philomela. Tässä kyllin! Takaisin kirstuun nyt, ja salpa kiinni! Yön lohikäärmeet, joutuun, joutuun!
Helkkyvät hopeiset kielet yllä, alla, ympärillä: »Katso, mik' ihana ihme! Kaikki, minkä polki miesi taivas-tietä käydessänsä, nyt miehen keralla käypi. Minkä luonnon-vastaiseksi luuli mies valon-väkevä, luonnon-myötäistä olikin. Minkä uhmaksi jumalten uskoi mies tulen-tukeva, olikin jumalten juhla. Minkä tahdoksi omaksi, oli tahto taivahisten, itse aurinko elämän.
Viattomuuden kuva kummoinen! Siveä on hän sekä suloinen! AINA. Mik' onpi nimes? LAURI. Lauri! AINA. Lauri vai! Se kaunis on!... LAURI. Ja sun? AINA. On Aina; kai Se ei niin kaunis ole, niinkuin kuulet. LAURI. On oikein ihanainen! AINA. Niinkös luulet? No sepä vallan lysti oli vasta! LAURI. Suo anteeks', että estän haastamasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät