United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos edellinen totta ois, se näkyis Auringon-pimennyksissä: kuun läpi, kuin kaiken ohuen, sen säteet paistais. Mut niin ei käy; siis toinen vaihto-ehto on tutkittava, ja jos sen ma murskaan, sun väittees vääräksi on todistettu. Jos läpinäkyvä ole tää ei ohuus, sill' olla täytyy raja, jonka yli sen vastakohta salli ei sen mennä,
Kantaisä Alcides, neuvo mulle raivos, että Kuun sarviin Lichaan lennätän ja noilla Käsillä, joille raskain nuija kevyt, Arvoisan itseni ma tyynni murskaan! Tuo noita kuolkoon! Rooman nulikalle Hän minut möi; petokseen minä sorruin, Ja siitä nyt hän kuolkoon! Eros, hoi! Yhdestoista kohtaus. Aleksandria. Huone hovilinnassa. CLEOPATRA. Avuksi, naiset! Pahemmin hän raivoo Kuin Ajax kilvestään.
Ulkona vielä hämärtää, huonetta valaisee kaksi soihtua. URMAS Ylös kattoon tuijottaen, painokkaasti: Tämä matka meidän olisi pitänyt jo aikoja sitten tehdä! ROUKA Niin, ystävä. Mutta vielä ei ole myöhäistä. URMAS Kiihtyen: Ei myöhäistä? Kuka sen tietää! Raivona: Miksi? Miksi minua estitte? Mikä salajuoni se oli? Vastatkaa, taikka murskaan teidät!
Väkivaltaiset murskaan, mut säästän vanhurskaan, teen kullekin oikeuden mukaan: olen sellainen, miksi kukin uskoo mun, siksi mun voimaani vältä ei kukaan.»
Ei, kautta kirkkaan taivaan valon tuon, Hänt' ei hän saaliiks saa! Ma hänet päästän Vaikk' omin surmin. Kohtalotar, tiedä: Jos niiks, saat tänään multa hengen viedä. HECTOR. Seis, Kreikan mies! Sin' olet oiva pilkka. Et vainko? Haarniskas on mulle mieleen; Sen murskaan, niittaukset kaikki katkon, Jos sit' en saa. Nyt, otus, jälkees lähden. No, juokse! Ajan vain sua nahkas tähden.
Minä murskaan tämän hänen lempiunelmansa, jonka vuoksi hän taittoi sieluni kukan, minä murskaan tämän valtakunnan samoin kuin hänen kuvapatsaansa. Ja kun hän epätoivoisena, käsiään väännellen seisoo raunioilla, huudan hänelle: "katso, tuonnäköisiä rikkinäiset epäjumalat ovat!"
Astuu Hurtta askeleen ja kaksi, tuntee, kuinka silmä kastuu, virkkaa: »Suomen jumalaksi nimittäisin tuon vanhurskaan; vaan mik' oisin silloin minä, joka kaikki kaadan, murskaan? Arnkil! Siihen vastaa sinä!» Arnkil aatkeloi: Ken tietää majurimme mietteet syvät? Saa sen päähänpistot sietää pienet, suuret, huonot, hyvät.
kuin uskonet, tai niinkuin ruumihissa lihava laihaan liittyvi, tään tähden volyymi vaihtuisi kuin kirjanlehdet. Jos edellinen totta ois, se näkyis Auringon-pimennyksissä: kuun läpi, kuin kaiken ohuen, sen säteet paistais. Mut niin ei käy; siis toinen vaihto-ehto on tutkittava, ja jos sen ma murskaan, sun väittees vääräksi on todistettu.