Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
»Sepä on kauhean sitkeätä», huudahti Knut. »Täällä kotonahan kaikki kestää ijankaikkisesti.» »Mutta mutta », änkytti Pietari, »eikös se ollut oikein?» »Mene torille, osta ja myö, liho ja käytä korkeita kauluksia niinkuin Hamre, hyvä Pietari. Oli paha, että te estitte valitsemasta häntä. Hän voisi nyt olla ministeri.» »Hamre? Mutta et suinkaan sinä voi tarkoittaa, että ?»
Kirotulla kiireellänne estitte minua takaisin maksamasta rahoja niin varhain, että olisin välttänyt asian ilmi-tulon. Mitä pahaa olette minulle tehneet? Olettehan aina olleet tielläni, ei ainoastaan kertaa eikä kahdesti, vaan alinomaa. Enkö koettanut päästä teistä erille heti tuttavuutemme alussa? Vaan se ei onnistunut, ja sen vuoksi kuolette nyt!"
Heikkoudesta vaan tuli semmoinen kuva silmiisi, kun siellä syömättä olit valvonut koko yön. Harhanäky, ei muuta mitään. ANNA LIISA. Minä näin hänet niin selvään, mutta hän katosi veden alle, kun te tulitte. Miksi ette antanut minun mennä? Mitä estitte minua? RIIKKA. Kun sinä olisit heittäytynyt järveen, poloinen. ANNA LIISA. Niin järveen, lapseni luokse järveen! Eikö minulle sitäkään iloa sallita!
Tiedätkö, pappi, että minun Jumalani on jo aikoja sitten kuollut jos sitä koskaan on ollut olemassakaan ja uutta ei synny enään, ei! Ja ihmisenä olen minä elämäni elänyt aina juhlasalista loka viemäriin saakka, ja nyt on jälellä ainoastaan haaska, jonka äsken tahdoin mereen haudata, mutta jonka te onnettomuudekseni estitte.
Eikä minulla ole täällä enää jalansijaa. Kaikki hylkäävät, kaikki vihaavat. Minä olen kuin kuivettunut oksa puussa, tai rikkaruoho pellossa. Ei minusta ole iloa eikä hyötyä kenellekään. Voi, äiti, voi että estitte minua hukkumasta. Nyt olisi kaikki ohi, ja te olisitte minusta päässeet. KORTESUO. Elä, elä puhu semmoisia. Ei sinua kukaan vihaa.
LINDH. Niin, ja sen te estitte. HANNA. Hänen mielentilassaan olisi ollut inhimillistä, jos hän olisi horjahtanut. Oli sydämetöntä uskotella hänelle, koti-ikävästä sairaalle, melkein mielisairaalle miehelle, että hän voisi palata, oli julmaa pitää kuin nälkään nääntymäisillään olevan edessä leipäpalaa, johon hän ei voinut tarttua. Vai »huolenpidosta häntä kohtaan»! Sitä elkää uskotelko minulle!
Ulkona vielä hämärtää, huonetta valaisee kaksi soihtua. URMAS Ylös kattoon tuijottaen, painokkaasti: Tämä matka meidän olisi pitänyt jo aikoja sitten tehdä! ROUKA Niin, ystävä. Mutta vielä ei ole myöhäistä. URMAS Kiihtyen: Ei myöhäistä? Kuka sen tietää! Raivona: Miksi? Miksi minua estitte? Mikä salajuoni se oli? Vastatkaa, taikka murskaan teidät!
RIIKKA. Jumalan kiitos! Hän rauhoittuu. ANNA LIISA. Niin, Jumalalle kiitos ja kunnia. Ja kiitos teille, äiti ja Johannes, siitä, että estitte minua uudesta synnistä. Nyt tahdon elää: minä olen löytänyt Jumalan. Kuulen hänen äänensä sielussani. KORTESUO. Kaikki hyvin! Ei tarvitse meidän pelätä enää. Mutta nyt sinä saat mennä aittaan pukeutumaan, Anna Liisa.
Lumoava hymy leikki hänen huulillaan, osottaen että hän kiusallisesta hämmästyksestään huolimatta huomasi asemassamme jonkun naurettavan puolen. »En tiedä varmaan, voiko asia edes huvittaakkaan teitä». »Isännehän olisi sanonut sen minulle», sanoin houkutellen. »Te hänet siitä estitte. Isänne mielestä minun siis olisi tullut saada tietää se». Hän ei vastannut.
Te, jotka hänen kehdostaan saakka muodostitte häntä siksi, mikä hän oli, ja estitte häntä tulemasta siksi, miksi hän olisi tullut! Oletteko nyt saaneet palkinnon monivuotisesta murheestanne?" "Oi, Miss Dartle, hävetkäät julmuuttanne!" "Minä sanon teille", vastasi hän, "minä tahdon puhua hänelle. Ei mikään valta mailmassa voisi pidättää minua, niin kauan kuin seison tässä!
Päivän Sana
Muut Etsivät