Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025


Vaan opi, armahani, poimimaan Maan päältä, mik' on taivahista, Ne kuvat paina sieluhusi vaan On täällä paljon, paljon poimimista. Perhonen ja mehiläinen kosimahan lähti, Molemmilla mielessänsä loisti lemmen tähti: Tuuli heitä johti Kukkanientä kohti. Perho viihtyi niittyvillan hienohelman luokse, Mehiläistä miellytteli apilahan tuokse. Kumpainenkin sai sen Kullan omanlaisen.

Sydämmen juureen murhe muuttaa majaa, Vireille sala-tuskat ajaa, Levotta hyörii hän ja rauhas runtelee; Ja haamuaan hän aina vaihtelee: Mut haamun' olkoon vaimo, lapset, suku, Tai veitsi, myrkky, vesi, valkia säikyt nuolta, jok' ei kannata, Sit' itket, mik' ei sulta koskaan huku. Ma Luojan vertainen?

Keskeyttäen ja toiseen asiaan siirtyen. Mut, Lind, mik' on sun?

Mik' ihme! Eikö niskoittelu tää sytytä vimmaa? Ei, vaan ihastusta! Kas, silmä loistaa, otsa selkiää, valloillaan tuli povess' on ja liekehtää, ja kasvoiss' ilmestyy sen kajastusta. Eik' aikaakaan, niin liekki jo on levinnyt niin kauas leimahtain kuin silmä kantaa; sanoja lentää, uusia taas lähtee nyt, takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, ja Hertzenkin jo ryntää vasten rantaa.

Emme, sanon minä, enää lainkaan naimisia kaipaa: ne, jotka jo naineet ovat, jääkööt eloon, kaikki paitse yksi; loput olkoot mitä ovat. Mene luostariin, mene! OPHELIA. Mik' oiva henki tuossa pirstaleina! Hovikon silmä, viisaan kieli, urhon kalpa, Tään kauniin vallan kukoistus ja toive, Tapojen peili, taidon esikuva, Ihanteen ihanne, ja kaikk' on mennyt!

Katso tarkkaan: Vain sievyytt' on, mik' ylpeydeltä näyttää. Kun Ajax puoliks Hectorin on verta, Puol' Hectoria säälin vuoks jää kotiin; Vain puolin sydämmin ja käsin Hector Nyt taistoon kutsuu tätä sukuveikkaa, Mi puoleks Troiaa on ja puoleks Kreikkaa. ACHILLES. Siis tyttötaistelu! Kyll' ymmärrän. AGAMEMNON. Kas, Diomedes! Ajaxille avuks, Ylimys jalo!

Tulisin kultani luoksi, kavahtaisin kaulaan, Palavalla syämellä, niinkuin tuli taulaan. 23. MIK

Hyvän aikeen tajumus se viisi kertaa Viisille älyillesi vetää vertaa. ROMEO. Hyv' aikeemme on mennä pitohon, Tok' älykkäält' ei näytä se. MERCUTIO. Mik' on? ROMEO. Näin unta taannoin. MERCUTIO. Minä myös. ROMEO. Mit' unta? MERCUTIO. Ett' uneksijan lepo todetonta. ROMEO. Totuutta uneksii hän levätessään. MERCUTIO. Oo, kuningatar Mab on luonas käynyt, Tuo keijukaisten kätilö.

Mik' on tuo haamu haaveksiva yössä? Kuink' kalmankolkko katsantonsa on! Käs' otsaan käy, siell' ajatus on työssä, Ja silmäst' tuikkii liekki levoton; Se kilpaa tekee ukon nuolten kanssa, Ja myrskyn ääntä rintans' soinnuttaa; Mut taivaalle luo pilvet verhojansa, Sielt' täht' ei tuiki, mies ei rauhaa saa.

THYREUS. Hän tietää, ett'ei rakkaus teitä Antonioon kiinnitä, vaan pelko. Oo! THYREUS. Siis surkuttelee kunnianne vammaa, Jok' on vain tahra tahaton ja lainkaan Ei ansaittu. CLEOPATRA. Hän jumalana tietää, Mik' oikeint' on. En kunniaani myynyt, Se valloitettiin. Tuota Antoniolta Kysellä pitää. Nyt sait vuodon, herra; Syvyyteen kai sun vaipua nyt täytyy, Kosk' armaasi sun jätti.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät