Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Hektorin varttapa nuo sopavasket varjeli sorjat, jotka hän kaataissaan Patroklon ol' ottanut saaliiks; siit' iho vilkkui vain, solisluu miss' olkahan kaulan yhdistää ja mik' on arin hengenpaikkoja aivan.
Kun merimiesi raukka Mä kukkarannaltani Oon poissa, riemu silloin Ei loista silmissäni; Maa onpi autiona Ja taivas tähdetönnä Ja murhe mielessäni Ja kaiho katkerainen. Nadeschda puhuu totta, Mun riemuin on vaan laina Häneltä ainoalta." Hän neiden käden otti Ja lausui hymyellen: "Nyt riemuni mä tunnen, Mik' on Nadeschdan riemu?" "Mun lempeni se onpi Mun riemuni, ei sammu Se niin kuin ruhtinoiden."
Ken sit' ei kaipaa, mik' on hältä poissa, Vait siitä vaan, ja hält' ei mitään poissa. JAGO. Tuo huolettaa mua. OTHELLO. Onnellinen oisin, Vaikk' koko leiri, kuormamiehet, kaikki Ois hänen sulojansa nauttineet, Kun min' en tietäis siitä! Nyt, oi, ijäks Hyvästi, mielenrauha! Hyväst', auvo! Hyvästi, sulkatöyhdöt, sodat uljaat, Jotk' avuks kunniankin himon teette!
Lorenzon kammio. LORENZO. Tule esiin, Romeo! Esiin, pelvon mies! Avuihis murhe rakastunut on Ja kovan kohtalon sait aviokses. ROMEO. Mit', isä? Mik' on prinssin tuomio? Mun tuttavuuttani mik' etsii murhe, Jot' en jo tuntis? LORENZO. Liiaksikin olet Sa tutustunut moiseen turma-seuraan. Ma tiedon saatan prinssin tuomiosta. ROMEO. Se tuomio julma lie kuin tuomiopäivä?
BRUTUS. Käsillä teko moinen mull' on, Cajus, Jos sull' on terve korva sitä kuulla. LIGARIUS. No, kautta kaikkein Rooman jumalitten! Pois tautini nyt riisun. Rooman sielu! Sa kunnon esi-isäin uljas poika! Lumojan lailla henkeni sa kuolleist' Esihin loihdit. Käske vaan mun juosta, Niin mahdottomiakin vastaan ryntään, Ja voitan ne. Mik' ompi tehtävä? BRUTUS. Tekonen, joka sairaan terveeks saapi.
Sa raukka, vaikka ajoon olet kehnoin, Edellä käyt, kun hyötyä sä vainut. Esille kanget, seipäät vaan! Nyt Rooma Rottainsa kanssa ottelee, ja myrkyn Syö heistä toinen. Terve, jalo Marcius! MARCIUS. Kiitos! Mik' on sun, sinä jäyhä roskajoukko, Jok' älyparkaas syyhyvätä kynsit, Kunnes se rohtuu? 1 KANSALAINEN. Kohtelias aina! MARCIUS. Ken kohtelias teille on, se häijyst' Imartelee.
Kuink' ihan toisin tehoo merkki tää! Lähempi oot mua, maahinen; Taas tarmo täyttää sydämmen'. Miel' on kuin aalto vaahtopää, Jo mielin mailmaan syöstä säikkymättä, Maan ilot, murheet kestää väikkymättä, Ja myrskyss' seistä sortumatta, Venheeni murtuessa murtumatta. Mua pilvet varjostaa... Kuun loiste himmenee... Soihtu sammuu! Mik' usva! punaliekit läikkyy Mun pääni ympär' ... oi!
Näin lasket: Sua, tieten, vihollinen vahingoittaa, On, tieten, vaaraks paljastettu miekka, Ja mist' on haittaa, sitä järki pakoo. Mik' ihme siis, jos Helenus, kun näkee Aseissa kreikkalaiset, järjen siivet Sitoopi kantapäihinsä ja pakoo Kuin tähti, radalt' eksynyt, tai Hermes Zeun sättimänä. Järkeä jos saarnaat, Niin oves sulje, nuku!
OBADJA. Vaan ahdistavat Josafatia. 1:NEN SOTAMIES. Oi katsokaa, hän horjuu! 2:NEN SOTAMIES. Kätensä Hän korottavi kohden taivasta! 3:S SOTAMIES. Hän pelastusta sielullensa huutaa! OBADJA. Oi, kiitos Jahven, nyt hän rauhan sai! 1:NEN SOTAMIES. Mik' ihme! Torvet soivat, taisto päättyy! 2:NEN SOTAMIES. On kaatuneita! Verta uhkuu maa! 3:S SOTAMIES. He eroavat; tänne marssivat.
Läsnä hetki oli jo meidän saada päivä-annoksemme, ja kukin untaan miettein synkin seuloi. Ma silloin kuulin kiinni naulittavan alaista usta kauhun tornin; katsoin ma poikiani sanomatta sanaa. En itkenyt: niin olin jähmettynyt. He itkivät, ja pieni Anshelm virkkoi: 'Sa katsot niin! Mik' on sun, isä? Mikä?
Päivän Sana
Muut Etsivät