Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Se näkyy siitä, että tielle on vedetty kuonaa soran sijasta ja että metsä on pientä ja ympäristö asumatonta. Eikä aikaakaan, kun alkaa jo kohina kuulua, ja kun vähän vielä ajetaan, vilkkuvat jo vaahtopää aallot petäjikön sisästä. Pankakoski on epäilemättä meidän mahtavimpia koskiamme.
Kuink' ihan toisin tehoo merkki tää! Lähempi oot mua, maahinen; Taas tarmo täyttää sydämmen'. Miel' on kuin aalto vaahtopää, Jo mielin mailmaan syöstä säikkymättä, Maan ilot, murheet kestää väikkymättä, Ja myrskyss' seistä sortumatta, Venheeni murtuessa murtumatta. Mua pilvet varjostaa... Kuun loiste himmenee... Soihtu sammuu! Mik' usva! punaliekit läikkyy Mun pääni ympär' ... oi!
Sinä hyöky hurja ja vaahtopää, lyöt kohden sa louhikoita, et koskaan taistosta lepoon jää, sa vaikka et mitään voita. On louhikko harmaatakiveä, se on sun surmasi kerta, et murtaa voi sa sen kylkeä, se ylväänä uhmaa merta. Sinä hyöky, mi hurjana rynnistät ja kuolet kiviä vasten, sinä ymmärrät, sinä ymmärrät elonleikkiä ihmislasten.
Hän on nähnyt nälkää ja kylmää ja kärsinyt paljon aina kätkyestä asti, mutta kuitenkin koko maailma tanssii hänen silmissään kuin vasikan hännällä. Hän on kuin kuohuva, vaahtopää aalto.» Antero seisoi taas hänen edessään. »No, vieläkö nyt sitä ihmettelette, äiti?» sanoi hän. »Missä teille silloin päivä valkeni, kun minä synnyin? Eikö Kyrönkosken pauhuisella rannalla?
On korkeita aaltoja, vaahtopää käpryjä! Ei niitä vene kestäisi. Niitä se karttoikin laskemalla tuolla ylempänä, missä aallot olivat pienemmät, poikki aallokon.
Kun siipiesi iskut heikentyvät, sun nielee ensi aalto vaahtopää. Et untes rantaa ikinä sa nää, sun silmäs auringossa häikäistyvät. Mut turhat ystäväin on neuvot hyvät, kun kaikki veren kaiho kiidättää. Sa uskalikko unten ulappain, sa tuudittama tuulien ja meren, sun tappiosi todistaja vain on taivas, joka hautas tahdittaa. Niin anna kantaa, kiidätellä veren! Ah, Ikarus sa oot, et vähempää!
Tuolla laulaa humisten Kuusisto! Kehtolaulusi se on Nuku aalto rauhaton, Nuku jo! Miksi tahdot katsella Kuinka jo Loukannut on luontoa Turmio? Kuinka kukat surkastuu, Kuinka tuuless' paljastuu Lehdikko? Nuku aalto, vaahtopää! Nuku jo! Kerran sinun herättää Aurinko. Senpä sulle, rauhaton, Hellä silloin suotu on Suutelo. Herätessäis heloittaa Kukat jo, Suloisesti tuoksuaa Tuomisto.
Istui kosken partahalla Päiväkaudet poikanen, Katsoi kosken aaltoloita, Laulua sen kuunnellen. Lauloi koski voimakkaasti Ikivanhaa lauluaan. Haaveet kummat kuulijalle Mieleen nosti kuohustaan. Viekotellen, hurmaavasti Kosken huima laulu soi. Vaivoin poika kotiin mennä, Erota sen luota voi. "Mitä koski lauleleepi, Kertoo aalto vaahtopää? Laulun sanat kuulen, mutta Niit' en taida käsittää".
Anna Sohvi, Pölläkän nuori, verevä tytär souti, vanha emäntä, Heta, piti perää. Aurinko paistoi ja Kallavesi heitä iloisesti tuuditteli. »Tuolla tulee suuri laine, tuolla, tuolla oikein vaahtopää.» »Ei se meitä tavoita.» »Tavoittaa, nyt, nyt.» Hanna pidätti henkeään. Ylös keikahti vene, ja alas sitten taas. Hei, kuinka tämä oli hauskaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät