United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki, mitä hän näki, oli hänelle äänetöntä ja kuitenkin niin kaunista puhetta; kaikki oli kuin sadussa, jossa puiden lehdet kieliksi muuttuen kuulijalle kuiskuttavat hänen elämänsä arvoituksen selitystä, jos hän sen vaan oikein ymmärtää.
Istui kosken partahalla Päiväkaudet poikanen, Katsoi kosken aaltoloita, Laulua sen kuunnellen. Lauloi koski voimakkaasti Ikivanhaa lauluaan. Haaveet kummat kuulijalle Mieleen nosti kuohustaan. Viekotellen, hurmaavasti Kosken huima laulu soi. Vaivoin poika kotiin mennä, Erota sen luota voi. "Mitä koski lauleleepi, Kertoo aalto vaahtopää? Laulun sanat kuulen, mutta Niit' en taida käsittää".
Harpputyttö, joka tunsi Katrin säädyn ja arvon ylemmyyden, puhelikin mielellään aineesta, joka näkyi olevan kuulijalle niin mieleen; olipa hän kiitollisuudessaan sepittänyt seuraavan pienen laulunkin, jota sitten kauan ja yleisesti laulettiin Skotlannissa. Sinilakki sa, Uros rohkea, Paits vilppiä, paits pelkoa, Sydämes luj' on sanassaan, Ja kätes luja miekassaan.
Kerta vielä rautavöihin joudut näihin käpälöihin vaikk' ois auttajas kaikki apunas. Silloin sormin raatelevin riemumiellä päältäs revin vuosisatojen luoman peittehen. Sinut tahdon alastonna, helmetönnä, maalitonna vailla rihkamaa muitten antamaa. Näytän muotos maailmalle, huudan joka kuulijalle niinkuin minä näin sinut edessäin. Matkani polkenut oon pitkään tiettömään hankeen.
Johannes tuli kovin hyvilleen ja he menivät kaikki mamman kamariin. Kun he tulivat, pani mamma kitarrin pöydälle. No, soitappas nyt vaan mamma, sanoi Johannes leikkisällä äänellä. Enhän minä niitä osaa, muuten vaan tässä hupsuttelin. Mutta Alina soittaa myöskin. No? Otappas kitarri. Minäkö? sanoi Alina sysäten kitarria luotaan, en vaikka! Johan nyt soittaisin noin monelle kuulijalle.