United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
On kyllä uskovaisia, jotka tähän väittävät: »me otamme Jeesuksen käskyjä niin vakavalta kannalta, että uskomme niiden joutuvan ikuiseen kadotukseen, jotka eivät hänen käskyjään noudata.» Olkoon, mutta siinä on toinen peruserehdys. Ikuista kadotusta ei ole luonnossa. Ei kenenkään tarvitse helvetin pelosta ruveta Jeesusta seuraamaan.
Sillä olivathan he oikeastaan elämän mustalaisia kumpikin ja olihan heillä jo syntymästä kyllin seikkailijaverta suonissaan! Ei heidän sopinut kuulua yhteiskuntaan ja olla sen lakien ynnä ennakkoluulojen alaisia. Hehän olivat pakanoita, hehän elivät vain kerran! Ei heitä varten ollut Kristus syntynyt. Ei heillä ollut mitään ikuista kadotusta tai autuutta odotettavanaan.
Saattaaksein sinut hallitsemaan, Tahdon, sä seuraat haluas vaan; Maan sinä saat, kylät, linnat ja rannat, Jos poikasi jälkees hallita annat! Kirkonryöstäjä! Kaikki valta hänelle! Haa! nyt älyän sinut; sinä tahdot hänen sielunsa kadotusta! Poistu minusta, poistu minusta! Kirous!
SIMRI. Kun rakastan, en pelkää kadotusta. NAHSEN. Jos rakastaisit, kaikk' ois luvallista. Mut tunnustele tuota noidan nuolta, Siit' eikö syttynyt vaan himon liekki, Niin saastainen ja halpa, että löyhkän, Kuin spitalin viet Kosbin kanssa leiriin. SIMRI. Siit' auta, Jehova! en tahdo vaaraa. On mulle kansani kuin teille kallis. Mut eroittaa ken liekin liekistä?
»Nyt ma nään kuin punapirran pilvilöissä puikovaksi, sitten niinkuin sinivirran louhten lomi siukovaksi » »Punapirta tietää verta, kadotusta, kuolon työtä, mutta sinivirta merta kyyneleiden, kansan yötä...» »Näen nyt kuin töllin pienen, missä nainen nuori makaa, itse lautsan luona lienen, kourassani kalpa vakaa ... ah, nyt pistän puhki poven nuoren, vielä nukkuvaisen!
Se, joka ei usko ijankaikkista kadotusta, ei ole mikään kristitty.» »Aivan oikein,» Fonn vastasi ja ryki vaatimattomasti. »Hän on paatunut,» Vik sanoi. »Minä kuitenkin luulen, että Herran käsi nyt on kohdannut häntä niin kovasti, että » »Hän on autettu.» Fonn säpsähti. »Laivanisäntä Holt on ottanut hänet työhönsä.» Fonn kääntyi virkaveljeensä.
Silloin kysyi häneltä muuan hänen miehistään, josta oli sangen kummallista, että hän saattoi itkeä voitetusta taistelusta, syytä hänen murheesensa. Kuningas vastasi: "Minä olen iloinen ja kiitän suuresti Jumalaa, joka on antanut meille voiton; vaan minä murehdin niin monen sielun kadotusta, jotka olisivat voineet päästä taivaasen, jos olisivat omistaneet kristinuskon."
Ja minä häntä rakastan, virkkoi Meri tuskin kuultavasti. Niin, jatkoi Regina, minä häntä vihaan kuin kuolemaa, kuin syntiä, kuin kadotusta. Jos minä olisin mies ja minulla olisi voimakas käsivarsi ja jos minä voisin heiluttaa miekkaa, olisi minun elämäni tarkoituksena hävittää hänen sotaväkensä ja hänen työnsä.
Nyrkkiään puiden ja kiukusta itkien huutaa hän hiljaisen maantien yli kostoa ja kadotusta jälelleen, eikä sula hänen vihansa ennenkuin hän taas tulee tuntoihinsa siitä, että oli toki onni, ettei tullut miesmurhaa tehdyksi. Seuraavassa syöttöpaikassa, johon hän poikkeaa uupunutta hevostaan vaalimaan, hän saa kuulla, että herrat olivat käyneet talossa ja mitä lienevät olleet rautatieinsinöörejä.
Hovia ma kammon, kulen kaukaa, kierrän Kalman usta, vaan jos sinne kerran tulen, tuon ma turmaa, kadotusta.» Hätkähtävi Hurtta, tuiman tuntee tuskan rinnassansa: Tulkitseeko äijän huiman ääni, mitä miettii kansa? Onko mahdoton siis sopu kanssa näiden härkäpäiden? Eikö koskaan vaino lopu, taukoo tanhu Tuonen häiden?