Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ymmärrättehän te itsekin minun ammattini ja sitä paitse enhän niinä maallisista » »Mutta hätätilassa, Vildhagen mieluummin kuin vallankumooja » »Se on toinen asia. Kaikki, meidän kalleimpien harrastustemme tähden!» »Te olette kallio, Vildhagen, kallio. Te puhuitte laivanisäntä Holtista?» »Se on hyvin surullista: hän on konkurssitilassa.» »Se ei ole mahdollista.» »Onpa niinkin.
Tehkööt vararikon, he saavat akordin ja ansaitsevat viisikymmentä tai kahdeksankymmentä prosenttia.» Vildhagen hymyili tyynesti. »Eiväthän kaikki voi saada akordia.» »Mitä vielä!» »Minä tiedän ainakin yhden, joka » »Kenen?» »Laivanisäntä Holtin.» Björnholt pysähtyi ja tarttui toista takkiin. »Mitä te sanotte, mies? Arne Holtko? Kummitteleeko hänelle?»
Se, joka ei usko ijankaikkista kadotusta, ei ole mikään kristitty.» »Aivan oikein,» Fonn vastasi ja ryki vaatimattomasti. »Hän on paatunut,» Vik sanoi. »Minä kuitenkin luulen, että Herran käsi nyt on kohdannut häntä niin kovasti, että » »Hän on autettu.» Fonn säpsähti. »Laivanisäntä Holt on ottanut hänet työhönsä.» Fonn kääntyi virkaveljeensä.
Satamassa käyvät laivat levottomiksi. Ne sukeltelevat ja kiskovat ankkuriköyttään, ja mastot notkuvat tuulessa. Hämärissä lähti hiilihuoneen kohdalta vene vesille ja pyrki kohden satamassa olevaa laivaa. Perässä istui laivanisäntä Holt kyyryssä. Hän näytti surkealta siinä istuessaan ja kahden käden hattua pidellessään.
Björnholt nuortui nähdessään taas rannikkokaupungin, ja istui nyt ja kyseli isännältään itsekustakin erittäin. »Ja vanha yllyttelijä, laivanisäntä Holt on vihdoinkin kuollut.» »Niin on», vastasi Hamre, joka vielä oli yhtä suora ja yhtä hohtava, mutta aivan valkonen. »Hän kuoli viime keväänä.» »Ja poika?» »On tullut kotiin.» »Indianilaisen vaimonsako kanssa?» »Ei, hän on kuollut.
Höjsen rehenteleikse. »Maakunnanlehti» oli jälleen »unohtanut velvollisuutensa totuutta ja yleisöään kohtaan», ilmoitti hänen lehtensä. Kaukana siitä, että laivanisäntä Holtin liike oli vaarassa, hän oli päinvastoin näinä päivinä solminut uusia sopimuksia muutamien, kaupungin luotettavimpien miesten kanssa. Toimitus itse oli aina varmaan ollut vakuutettu j.n.e.
Kello soi kumeasti. Kesti kauvan, ennenkuin kukaan tuli. Viimein kuului sisäpuolelta askelia, ja naisääni kysyi: »Kuka siellä?» »Laivanisäntä Holt.» Portti avattiin. »Onko Vik kotona?» »O-on», vastasi palvelija hitaasti. Häntä näytti vaivaavan yleinen sunnuntaisurumielisyys. »Hän on konttorissaan.» Holtin mieli hiukan keventyi. Hänen ei siis tarvinnut mennä asuinhuoneeseen.
Se oli omituinen hymyily, siitä ikäänkuin tuikahti valoa ja se oli samalla kohtelias ja ivallinen. Hän näytti haukalta joka kohteliaasti tervehtii varmaa saalistaan. Se oli laivanisäntä Arne Holt. Hän oli lähettänyt veneen laivaan, hän odotti näet poikaansa kotiin monivuotiselta ulkomaan matkalta.
»Hän nykyjään vaan toivoo pääsevänsä pois, mutta hänellä ei ole matkarahoja. Eikä kukaan ole tahtonut lainata hänelle, kuin te kiellätte, ja nyt hän tuli minun luokseni.» »Ja te vastasitte?» »Etten minä lankeemukseen kehoita.» Fonn katsoi nöyrästi virkaveljeensä. »Hän on kuitenkin päässyt matkaan,» Vik huomautti. Fonn kumisti korviaan. »Hän meni laivanisäntä Holtin luo.» »Hm.
Päivän Sana
Muut Etsivät