United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hän nykyjään vaan toivoo pääsevänsä pois, mutta hänellä ei ole matkarahoja. Eikä kukaan ole tahtonut lainata hänelle, kuin te kiellätte, ja nyt hän tuli minun luokseni.» »Ja te vastasitte?» »Etten minä lankeemukseen kehoita.» Fonn katsoi nöyrästi virkaveljeensä. »Hän on kuitenkin päässyt matkaan,» Vik huomautti. Fonn kumisti korviaan. »Hän meni laivanisäntä Holtin luo.» »Hm.
Suurella sydämen kivulla havaitsi Jaakko, kuinka kasvatuksessa juurtuneet helmasynnit ovat vaikeat vieroittaa ja kuinka ne uusissa muodoissa, uusilla keinoilla ja uusilla voimilla ryntäävät esille ja uusilla pauloilla kietovat lankeemukseen.
ELMA. Teitä pyydän istumaan, mun herrani. TYKO (erikseen). Tämä katsanto, taitaahan se enkelit lankeemukseen vietellä. Mutta nielköön mun pimeyden kurimus, jos horjahdan. (
Sillä, voi, varsin vähän me lähtiessämme maailmalle, sen taisteluja ja vastuksia kokemaan, vielä tunnemme omaa itseämme, käytettävinämme olevia voimia sekä niitä heikkouksia, jotka voivat vietellä meitä lankeemukseen. Suotta ei suinkaan kreikkalainen filosoofi kutsunut itsensätuntemista kaiken viisauden kruunuksi ja täydellisyydeksi.
Hän muuttui äkkiä vakavaksi, hän oli luultavasti tyytymätön siihen, että oli puhunut liian kovalla äänellä. Mutta nyt tuli Norinekin sisään, ja silloin syntyi iloinen keskustelu, sillä kätilö myönsi mielellään, että hän erityisesti piti kauniista tytöistä. Kauneus on ainakin ymmärrettävä syy lankeemukseen, sanoi hän.
Naiset, jotka yleensä ovat alttiimmat viettelyksille kuin miehet, on hän rahalla y.m. keinoilla houkutellut pahan palvelukseen ja koettaa nyt vuorostaan heidän avullaan vietellä valkeuden lapsia lankeemukseen.
Ken oli syypää lapsiraukan lankeemukseen, siitä ei kukaan saanut selkoa. Tyttö pysyi vaiti kuin hauta, hänen kasvojensa ilme kävi selvittämättömäksi kuin mikäkin elämänarvotus, niin pian kuin sitä seikkaa kosketeltiin.
Mut naisten lankeemukseen miehet luulen Ma syyksi. Jos he meitä laiminlyövät, Valaen aartehemme vieraan helmaan; Tai tyhmän epäluulons' ilmi tuoden Sitovat vapautemme, lyövät meitä, Uhalla tuhlaavat mit' omistimme, Kyll' yltyy sappi. Vaikka hurskait' ollaan, On kostonhalu meissä. Miehet tietkööt, Ett' aistit vaimollakin on: hän näkee Ja haistaa, makean ja karvaan maistaa Kuin mieskin.
Ja kuitenkaan ei rohjennut tämä siihen aikaan asti semmoinen mies sillä myöhemmin ylpeytensä saattoi hänen lankeemukseen hakea konsulinvirkaa. Silloin antoi vielä rahvas muita virkoja, aatelisto konsulinviran keskensä kädestä kätehen. Ei kellään vasta-aateloitulla ollut niin suurta kuuluisuutta ja urotöiden mainetta, ett'ei häntä olisi pidetty mahdottomana siihen kunniaan ja ikäänkuin saastaisena.