Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Siihen oli hänen sydämensä kasvanut kiinni, sitä piti hän paratiisina, josta karkotus merkitsi hänelle kuolemaa ja kadotusta. Kurja naisraukka! Ja eräänä iltana oli hän kadonnut. Boleslav tahtoi vihdoinkin puhua hänen kanssaan ruokavaroista ja huusi häntä. Ei mitään vastausta. Keittiö oli tyhjä. Puistossa, rannoilla, sillan luona, koko saarella ei jälkeäkään.
JAARA. Topra, muista kuolematonta sieluasi! Muista ijankaikkista kadotusta! TOPRA-HEIKKI. Joutavia. Kun vaan ihmisille pidämme ajassa puoliamme, kyllä sitten helvetissä pirutkin voitamme. JAARA. Voi, kauhistusta! Tuossa sen nyt näette. Eikö käy uneni toteen? Topra, Topra, pahat henget sinua kahleihinsa kietovat. TOPRA-HEIKKI. Elä minua pelkää. Itse olet katkismuksen kahleissa.
Uskon asia onkin tehdä autuaaksi eikä paremmaksi! ivasi hänen miehensä. Se koski minua syvästi. Tunsin mielipahoikseni, ett'en ollut itsekään elämässäni parantunut; olinhan vaan kokenut käydä heikkoa sotaa pahaa vastaan. Mutta sitäkin niinkuin orja: milloin ihmisten tähden, milloin kadotusta peljäten, milloin autuuteen ihastuneena; harvoin rakkaudesta hyvään, oikeaan ja lähimmäisiini.
Joku ilta yhteisen raamatun lukemisen jälkeen oli heidän välillänsä tapahtunut pakina, josta äitini seuraavalla tavalla kertoi minulle: He olivat lukeneet Room. 8:nnen luvun, ja muun ohessa painaneet mieleensä ensimmäisen värsyn: "niin ei ole nyt mitään kadotusta niissä, jotka ovat Jesuksessa Kristuksessa" ja 16:nnen värsyn: "Se henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset."
KUNINGAS. Kysellä hänen anna tarpeeksensa. LAERTES. Kuin kuoli hän? En pilkkaa nyt mä karsi. Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus! Syvyyden kuiluun autuudet ja armot! Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy Tät' enkä tulevata maailmaa; Niin, tulkoon mitä tulee, kun vaan kostaa Isäni täysin määrin saan! KUNINGAS. Mik' estää?
Päivän Sana
Muut Etsivät