United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kertojan ensimmäinen velvollisuus on totuudessa pysyminen, sillä tavoin näet, että hän mittaa kuvauksensa sisällisen totuuden mittapuulla; ja niin ollen ei hän suinkaan saa tehdä ihmisestä muuta kuin miksi hänen on tultava, nimittäin tulokseksi luontaisista taipumuksistaan ja niistä vaikutuksista, joita hän elämässä saa.
Pellonviljelyksessä Japanilaiset ovat oikein mestareita ja suurin askelin ovat he metallinkin valmistuksessa edistyneet. Heidän aseinaan on joutsi, nuoli, miekka ja kivääri. Heidän maalauksensa ja kuvauksensa osoittavat myös suurta valveutta. Paperia he valmistavat viikunapuun ja muidenkin puiden kuoresta: mutta se on niin hienoa, ett'ei siihen voida painaa, kuin ainoastaan toiselle puolelle.
Hänen ensimmäinen kuvauksensa Lapsuuteni muistoja viehättää vilkkaalla, eloisalla esitystavallaan, suurella todellisuuden-tunnullaan ja poikkeuksellisella sanarikkaudellaan.
Jenningsin kuuluisista tutkimuksista tiedetään että »trial and error» -metodia käyttävät kaikkein alhaisimmatkin eliöt. Erittäin suurta huomiota ovat herättäneet varsinkin hänen kuvauksensa Stentor-nimisestä yksisoluisesta, joka, kun sitä yhä uudelleen määrätyllä tavalla ärsytetään, vastaa siihen yhä uudella, yhä tehokkaammalla välttämisreaktiolla.
Mutta ne ovat olleet välttämättömiä, jotta olisi käynyt mahdolliseksi korostaa juuri sitä, mikä käsitykseni mukaan antaa päiväkirjan tekijättären kuvalle sen kiinteimmät hahmoviivat ja niinmuodoin myöskin on varmimpana takeena hänen kuvauksensa luotettavuudesta.
Pakkalan kriitillisyyttä yläluokkaa kohtaan siinä missä se esiintyy erikoisena etuoikeutettuna 'ylempänä' säätynä ei voi sanoa miksikään ennakolliseksi tarkoitteluksi. Jos hänen kuvauksensa taiteellisuudestaan huolimatta vaikuttavat joskus voimakkaana saarnana, niin se on tietysti ominaisuus, josta on iloittava.
"Vaivais-huone, etkös sitä käsitä," sanoi hän syvällä huokauksella, joka oli ensimäinen, kuin olin kuullut nousevan hänen leveestä rinnastansa. Hänen kuvauksensa palkollisen elämästä oli varmaan synkeä, mutt'ei se kuitenkaan tehnyt minua alakuloiseksi. Minä toivoin parempia aikoja, kuin tämä vuosi vaan hyvin loppuisi. Kevät puolella tuli kuitenkin tapaus joka ajaksi kaihesi kaikki toivoni.
Hän tutustutti minut Leonora Kristine Ulfeldtiin ja antoi minulle hänen »Jammersminde» nimisen muistelmateoksensa luettavaksi. Entä hänen kuvauksensa Holbergistä, Ingemannista, Andersenista y. m. Viime mainittu oli oikeastaan ainoa, jonka minä ensi kerralla Tanskassa käydessäni oikein kunnollisesti tunsin.
Osottaakseen sosialismin yhä kasvavaa merkitystä kertoi Reinhold suurella innolla miten paljon vaunuja saatossa oli ollut ja miten hienoa yleisöä niissä nähtiin. Reinholdin lopetettua kuvauksensa, kysyi Helena, karkoittaen pois kaikki myrkylliset ajatukset, rohkeasti ja ilosesti: Uskothan sinä sosialismiin aivan samalla tavalla kuin ennenkin, Reinhold? Josko minä uskon?
Entä hänen kuvauksensa rovastista sitten, joka ryöstättää Puutteen Matilta saatavansa ja lukee tämän kuoltua saarnastuolista hänelle seuraavan erinomaisen esirukouksen: »Mik' on riista, tavara? Lika, multa katoova. Rikas pian köyhtyy kyll', murhe myöt' on molemmill'.»