Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Jos Pakkalan ensimäisessä näytelmässä, komediassa *Tukkijoella* , olisi paikallistuntukaan vahvempi, niin se voisi vaikuttaa luontoperäisemmältä. Mutta siitä paremmin kuin luonteiden tai kielimaun luonteellisuudesta tässä huvinäytelmässä ei voi paljon puhua.
Teuvo Pakkalan miniatyyrit eivät ole ainoastaan älykkäästi piirrettyjä, runollisia laatukuvia; niillä voi olla harvinainen kantavuus yli yksilön sielullisen tason ja määrätyn tuokiotilan. Se intuitiivinen ajatus, että ihmiset pysyvät samoina, olivatpa he lapsia tahi n. s. täysikäisiä, on niissä keskittävänä voimana. Niiden näkölinjaan voivat sopia inhimillisen kehityshistorian mahtavimmat ilmiöt.
Monijaksoiset lauseet ovat yhä vähenemässä, perättäiset synonyymit samoin. 'Vaaran' ja 'Elsan' parhaissa luvuissa Pakkalan taide saavuttaa täyden sekä psykoloogisen että tyylillisen varmuutensa. Pakkalan pienten kertoelmien henkilöt ja tapaukset ovat nähdyt samassa, edellä esitettyjen romaanien ilmapiirissä. Ne liittyvät sekä laatukuvina että sielullisina näkemyksinä samaan eepilliseen sarjaan.
Hänellä on sentään myös koko joukko tarinoita, jotka eivät välittömästi anna aihetta vetämään tällaisia projektsio-säteitä lasten elämästä aikuisten elämään, tai päinvastoin. Nekään eivät silti ole kaskuja, vaan yksilöitynyttä psykologiaa. Ja niitä hallitsee Pakkalan kekseliäisyys, sydämen ja älyn yhteinen.
Sellainenkin on monen osa. Pakkalan elämänrunous liittyy varsinkin ensimäisissä Vaaran-kuvauksissa aineellisiin elämänharrastuksiin. Mutta hänen 'vaaralaisensa' avaavat asiallisimpienkin kysymysten yhteydessä hänelle tietoisen hengenelämän ja kauniit sisäiset näköalat.
Sama ajatus liittää 'Jumalanmarjat' läheisesti 'Mahtisanaan'. Senkin lukee psykoloogisena jutelmana korkealla nautinnolla; siihenkään ei ajatusta ole kirjoitettu kuvan tekstiksi, niinkuin ei milloinkaan Pakkalan tarinoihin.
Ja mitä Pakkalan muuhun epiikkaan tulee, niin siinäkin hän on yksin, sillä kukaan toinen kirjailijamme ei ole sellaisesta vapaan runouden näkökulmasta tuonut kaupunkiyhteiskuntaa taiteen piiriin.
Siten heidän luonnekuvansa yleensä muodostuvat vivahduksista, ei tosin sähköisen säkenöivistä, vaan vakuuttavista ja yksilöllisistä. Mutta ehkä luonteenomaisinta Pakkalan henkilöille yleensä on elämän tarkastaminen uskonnollisesta näkökulmasta: kaikki inhimilliset suhteet heijastuvat heidän uskonnollisiin katsomuksiinsa.
Pakkalan aihepiiri on rajoitetumpi: varsinainen kaupunki porvarien elämä, sen riettaus ja sen runous häämöittää vain kohtalokkaana taustana, jota vastaan laitakaupunki kuvastuu nöyryytettynä ja syvintä inhimillistä myötätuntoa herättävänä pienine elämänmuotoineen. Tämä kaksijakoisuus, jonka realismi toi yhteiskunnan kuvaukseen, ei Pakkalalla kuitenkaan ole teoreettisen jyrkkä.
Ja he ajattelevat kaikki tärkeät ajatuksensa Jumalaan saakka: miten mikin teko ja ajatus on Jumalan mielen mukainen. Niin läheiset välit Jumalaansa on joskus Pakkalan ihmisillä, n. s. täysikäisilläkin. Vaikka Vaaran yhteiskunnan pääsävynä ei olekaan merikaupungin luonne, niin kaikissa näissä kuvauksissa vallitsee kuitenkin se kuulaus, mikä on ominaista merenrannan ilmastolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät