Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kaikkialla tunsi hän itsensä vieraaksi, erittäinkin kun hän oli umpimielinen ja pysyi vieraana tuntemattomille. Vasta kun hän oleusi rouva Lindin luo, tunsi hän mitä kodikkuus on. Työssä ja yksinäisyydessä oli kulunut hänen nuoruutensa, tuo toivehikas aika, jolle itsekukin asettaa tuhansia mahdollisuuksia seisoessaan sen kynnyksellä, tuo aika, jolloin aavistellen katsoo tulevaisuutta.
Hilja oli täyttänyt kaksikymmentä kahdeksan vuotta muuttaessaan rouva Lindin luo. Hän muisti selvästi sen päivän, eikä se varmaankaan koskaan unohtuisi häneltä, sillä silloin näki hän ensikerran Knuutin. Tämä oli solakka, kalpea, vähän etukumarainen, silmänsä olivat kauniit, siniset ja käytöksensä vähän kömpelö, talonpoikaisylioppilas kun oli.
Nuori Grönblad, joka tähän saakka oli pysytellyt enimmäkseen kamarissaan ja hyvin harvoin noudattanut rouva Lindin ystävällistä kutsua »pistäytymään sisälle ja puhelemaan jonkun hetken iltapuhteiksi», rupesi vähitellen kaiken joutoaikansa oleskelemaan naisten luona, missä ilta kului vilkkaassa keskustelussa tahi hyvää kirjaa lukiessa.
Hanna joutui lähelle hra Lindin seuraa, mutta kun seura oli hänelle tuntematon, ei hän siihen itsestään liittynyt eikä hra Lindkään esittänyt häntä tuttavilleen, vaikka oli ollut tyhjä tuoli heidän pöydässään. Yht'äkkiä, niinkuin kylmän aamutuulen kosketuksesta, hajosi silloin hänen unelmainsa toivo, jonka ympärille hän oli haaveittensa hunnun kietonut.
Sillä välin auttoi hän asioitaan ottamalla työtä Alert'illa joka nostettiin jäälle. Tämä kyllä esti häntä koko lailla lukemisesta, juuri nyt kuin oli kiirein aika: vaan pitihän perämies Lindin kirjeenkin pian tulla! Ja hän lohdutti itseään sillä, että oli niin hyvin perehtynyt ensi alkeihin. Kanunamiehen vajassa seisoi hän aamuisin niin täsmälleen kuin lyömäkello.
Hän puhui asiasta vaimolleen ja molemmat menivät nyt Lindin puotiin ja katselivat hänen tavaroitaan. "Onko sinun nimesi Lind? kysyi Laagje. "On, nimeni on Antero Lind," vastasi tämä. "Onko sinulla suuri suku?" tiedusti Laagje taas. "Ei ole, minulla on vaan vanha isä, joka asuu Altenissa, ja sisar, joka on täällä minun kanssani. "Oliko isälläsi paljon sukulaisia, monta veljeä?"
Kohta ... tyttö on tehnyt tunnustuksensa ... hän on murhanut kaksi ihmistä ennen, luutnantti Lindin ja pastor Arnerin tyttären Ruotsissa. Onko hän tunnustanut miksikä niitä murhasi? Lind oli ollut hänen rakastajansa, hän oli pettänyt tyttöä ja tyttö kosti ja pastori Arnerin... Se tulee, se tulee, kuului nyt tuhansien suusta. Ja Emma tuli.
Suuria toiveita, suloisia unelmia, petettyjä lupauksia ja särjetyn sydämen jäähyväishuokaus. Antero Lindin vanha isä oli vaarallisesti sairastunut iltapuolella, ja kun poika kuitenkin aikoi lähteä, katsahti sisar häneen hämmästyen ja sanoi: "Ethän toki lähde isäsi luota hänen kuolinhetkellään?" "Minä jään kotiin," vastasi veli.
Olette jo ottaneet hyvin monta hattua ja lakkia päästänne kauneuden voiman vaikutuksesta, luulen ma!" "Me lennämme kaikki tulta kohti, Juhl!" vastasi hän miettiväisesti "vaan ... tällä kertaa luulen minä perämies Lindin syttyneen todenteolla." Rejer käveli edestakaisin. Eiköhän ensimmäinen perämies kohta mene kannen alle?... Eiköhän hänen mielensä tehne jo levolle näin myöhään yöllä?
Niin! säntilleen niin oli se! Hänellä oli valittavana joko taistelu Lindin kanssa hänestä tai uhrata itsensä Lindin hyväksi! ... suoraan sanoen: luopua hänestä! ... koettaa unhottaa hänet! ... ihan kokonaan jättää mielestään se, että koskaan oli nähnyt, puhutellut ja ottanut semmoiset jäähyväiset Saara Rördam'ilta. Hän näki hänen vartalonsa ja kasvonsa edessään, vaan hän karkoitti ne luotaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät