United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanoi ja jätti vanhemmat yksinään vihastuneina ja hämmästyneinä hänen sanoistansa. Mutta Amos Hafelborn eli Corylofontanus otettiin kohta pois latinakoulusta: äiti arveli, että lapsi raukan ennemmin tulisi luopua kaikesta lukemisesta, kuin kauemmin olla altisna tuon ilkeän rehtorin kateudelle.
Sillä jos tämä halveksii kauniimpien ihmisten muotoa, niin tekee hän sitä vaan sen vuoksi, että hän on liian älykäs ja hyvin tietää, että hän kauniimmilla kasvoilla ikuisesti pysyisi yhtäläisenä vaivaisena piruna, kuin teidän nöyrin palvelijanne Amos Hafelborn".
Koska protestanttien mielestä siihen aikaan se oli vuonna 1610 vanhan testamentin nimet kuuluivat erittäin hurskaalta ja voimakkaalta, mutta niiden joukossa Amos näytti oikein silmiin pistävän oudonlaiselta, niin valitsi vanha Hafelborn sen; sillä mitä on kaukaa kotoisin, sehän kaikkina aikoina on räätälejä miellyttänyt.
Jo varhain aamulla käydä nilkutti Amos Hafelborn kalliit kivet taskussa ulos porttiin päin, arasti silmäillen ympärillensä kuin varas. Peloissaan ponnisti hän vielä heikkoja voimiansa niin paljon, että hänen seuraavana päivänä täytyi jäädä sairaana lepäämään erääsen kylään, jotenka hän siis sai lepoa ajatellaksensa, mihin oikeastaan oli menevä.
Siis sitoivat he hänet kiinni ja ajoivat häntä kirouksilla ja pyssynkolahuksilla kaupunkiin. Turhaan huusi Amos olevansa porvarinpoika Weilburg'ista nimeltä Amos Hafelborn ja kysyi eikö kukaan tunne vanhaa räätäliä Hafelborn'ia? Yksikään ei tahtonut tietää tästä nimestä mitään. Se pelästytti Amosta kovin. Nämä vieraat palkkasotamiehet olivat vasta muutamia kuukausia olleet näillä seuduilla.
Kun nyt aviopari näki pienokaisensa, joka kasvoi yhä kauniimmaksi, noin kehdossa makaavan, silloin sanoi vanha Hafelborn: "Poika on liian kaunis räätäliksi. Hänen täytyy lukea itsensä papiksi tai virkamieheksi, tahi voi hän myös tulla upsieriksi, evestiksi minun puolestani, kenraaliksi tai joksikin senlaiseksi". Ja hänen vaimonsa nyykähytti ystävällisesti hymyillen päätään myönnytykseksi.
Silloin tapahtui, että Amos Hafelborn partioretkillään muutamana päivänä tuli erääsen kylään Rehin'in varrella, jossa nälkäytyneiden sotamiesten piti virvoittaa itsiään ja seuraavaksi päiväksi hankkia ruokavaroja. Sen he toimittivat yksinkertaisimmalla tavalla.
Amos kuulteli tätä kaikkea jotensakin kylmällä mielellä; tällä hetkellä olisi hänelle melkein ollut lohduttavampaa, jos Ramsay yhtä varmaan olisi vakuuttanut hänelle, ettei koulumestarin Martha Weilburg'issa vielä ole naitu. Hafelborn raukan paraneminen kesti odottamattoman kauan, varsinkin erään kolmannen suuren haavan tähden lonkassa, jota hänen ei tarvinnut peilillä katsella.
Mutta pikku Hafelborn oli hyvin hienosti ja hyvin muodostunut kaikissa jäsenissä ja tuli niin täydellisellä enkelinpäällä maailmaan, että jo kätilöin, ensikerran kylvettäessään vastasyntynyttä, ihastellen huudahti: "Noin ihmeen kaunis lienee Kristuslapsi seimessä ollut!" ja tämä kiitos oli varmaan tasapuolinen, sillä kätilöintä pidettiin kateellisena naisena ja räätälin vaimoa vastaan oli hän erittäin nurjamielinen.
Amoksella oli sillaikaa sotaleirissä kovat päivät, Pähkinäkepin ankaran kurin alla luopui hän taas latinalaisesta "Corylofontanus" ja palasi takaisin rehelliseen saksalaiseen "Hafelborn". Jos hän vaan samalla kertaa olisi voinut luopua olentonsa latinaisuudesta, niin olisi hänen ehkä käynyt paremmin noiden villien soturein joukossa.