United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistanpa vieläkin miten eräänä pimeänä syysiltana, kun jälleen olin salaa pistäytynyt renkitupaan, Pieksu-Niilo kertoi hirmuisen kummitustarinan niiltä ajoilta kun Erlandsen oli isäntänä. Siihen aikaan seisoi vanha ranta-aitta lähellä pappilaa. Oli joulu ilta. Kauppalassa juotiin ja vietettiin iloista joulua.
Eräänä kauniina syysiltana, nykyisen vuosisadan alussa, käyskeli lautamies Jussi Koponen tuimin askelin soreassa tuvassaan edestakasin. Tultuaan pihanpuolisen akkunan luo seisahti hän, joka kerta moniaita sekuntia, kurkistaen ulos ihan kun jotakuta odottaen. Jussi Koponen oli keski-ijän mies, eikä pahannäkönen, joska joku ei huomannut kavalaa katsantoansa.
Viimein kun aurinko tyynenä ja hämäränä syysiltana alkoi kallistua maille, kiiruhti Lauri kotiinsa, pani vankkuriin emännän valmistamat eväät ja mitä muuta tuohon tavalliseen kestaukseen kuului sekä emännän huivin, että näyttäisi niinkuin se olisi häneltä siihen jäänyt.
Kuitenkin, kun vallankumoukselliset sitten todellakin kääntyivät Hanneksen puoleen, eivät he sitä tehneet Vasilin kautta. Eräänä pimeänä syysiltana Hannes istui huoneessaan odottelemassa sovittua kellonlyömää, joka oli määrätty salaperäisessä hänen pöydälleen ilmestyneessä kirjeessä.
Hän on aivan samanlainen kuin sinä silloisena syysiltana ja yhtä vakavan kalpea kuin sinä silmänräpäyksenä kuunvalossa seisoo liikkumattomana, kädet sivuilla riippuen ja katsoo häntä kiinteästi silmiin. »Heikkilää hävitetään nyt minä tarvitsen apua!»
Se tapahtui eräänä lauhkeana mutta talven ensi kylmästä värähtelevänä syysiltana. Mathieu ja Marianne tunsivat sydämessään suurta ahdistusta, kun he alkoivat ymmärtää häntä. Tällä kertaa ei linnunpoikanen lentänyt vanhempainsa pesästä rakentamaan omaa pesäänsä toiseen puuhun yhteisessä metsässä, hän lensi yli meren, ainaiseksi, eikä ollut toivoakaan, että hän joskus tulisi takaisin.
Rouvat eivät kuulu kärsivän ensinkään tätä kummitusjuttua kerrottavan. Mutta siksi juuri herrat kertovatkin sen sitä maukkaammin ja innokkaammin. He olivat, äiti ja poika, tulleet Viertolaan eräänä syysiltana, eli äiti oli tullut ja kantanut viisiviikkoista poikaansa riepukäärössä rinnoillaan.
Juho sai siis matkustaa takaisin Englantiin, ja sir Edward antoi sijoittaa tavaransa rattaille ja matkusti itse Ruotsin rajaa kohden; hän oli nyt seikkailuksilla ja seikkailuja hän kohtasikin. Oli kauniina syysiltana juuri auringon laskun aika, kun Kosken Lauri oli pienine ruuhinensa Tunturijärven vastakkaisella rannalla.
Ja koti oli sangen kallis minulle, ja Agnes myöskin mutta hän ei ollut minun hän ei koskaan ollut oleva minun hän ehkä olisi voinut olla, mutta tämä oli mennyt! Takaisintulo. Minä nousin maalle Londonissa eräänä talvisena syysiltana. Oli pimeä ja satoi, ja minä näin yhtenä minutina enemmän sumua ja lokaa, kuin mitä olin nähnyt kokonaisena vuonna.
Muistan muun muassa, miten eräänä pimeänä syysiltana salaa tupaan puikahdettuani jännitettynä jäin kuuntelemaan Pieksu-Niilon saman miehen, jolla oli kellertävät kasvot ja joka nauraessaan irvisteli kuin kuolleen pääkallo pöyristyttäviä kummitusjuttuja Erlandsenin edeltäjän ajoilta. Siihen aikaan oli jonkun matkan päässä pappilasta vanha ranta-aitta.