United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Harmaahapsinen talonpoika pyysi selitystä, eikä Löfving viivytellyt sen antamista. Aseet alas! huusi hän. Kun ette häpeä astua meitä vastaan, jotka tulemme vapauttamaan teitä Venäjän orjuudesta. Luuletko etten tunne sinua Ojamo, ja sinua, Kaski? Oletteko unohtaneet, että me kolme nuorena ollessa vannoimme uskollisuutta samana päivänä samalle lipulle? Mutta minä, näemmä, olen ainoa uskollinen.
Sen vannoimme esi-isiemme luitten, oman tuntomme ja kuolemattoman sielumme nimessä, ja todistajiksi huusimme Jumalan ja taivaan. PAULI. Ankara vala! TYKO. Tämä tapahtui kunnaalla siellä, josta maantie alas lakeuteen kärmeilee ja äärettömän kauas silmä ehtii. Ja oli se ilta sunnuntain, ja pimeät pilvet, raskaasti kiiriskellen ylitsemme, peitit korkeuden kannen.
Vannoimme Bolingbroken kuninkaaksi, Ja arvoonsa hän jääkäön ainiaaksi. HERTTUATAR. Kah, poikani Aumerle! YORK. Aumerle hän oli, Mut, ystävänä Richardin, ei enää; Nyt hänen nimensä on pelkkä Rutland. Vakuutin parlamentiss' että on hän Uudelle kuninkaalle kuuliainen. HERTTUATAR. Terveeksi! Keitä on ne orvokit. Joit' uuden kevään vehmas helma tuottaa?
Kiitollisen ilon loiste vilahti hänen kalpeilla, synkillä kasvoillaan. »Tiesin kyllä», sanoi hän, »että teidän luotanne löytäisin kodin muuten en olisi palannutkaan.» »Yhä parempaa!» huusi isäntä. »Sitäkö varten vannoimme veriveljeyttä ensimäisen taistelun edellä silloin kirkossa tuossa kirotussa pesässä jonka nimeä en kuunaan saa säilymään muistossani?»
Koska, lähteissäni sotaan, jätin jäähyväiset tälle neidolle, me silloin vannoimme valan niin korkean ja pyhän, että hän, joka sen rikkoa taitaa, ei ole ansaitseva tulla rakastetuksi, ei, vaan kirotuksi. Tämän uskollisuuden lupauksen teimme. Alköön houkutelko sydäntämme kenkään muu, vaikka eroittaisi meidät onneton kohtalo ijankaikkiseksi, vaan muisto lemmestämme ainoa ilomme olkoon aina kuolemaan.
HAUSSI. Vaikk' aatokseni kuinka aprikoi, En rahtua, en kynnen vertaa voi Nyt asiaanne arvata. SALMO. Kas tuo Vast' ihmeellist' on muistin tautia! Kun käytökseni suoran tunnette, Niin suorastaan mun suotte lausua. Kai Salla teille julkaissut on sen, Ett' antoi mulle sydämmensä? Me Ikuiset silloin valat vannoimme Te säikytte! No suokaa anteeksi!
Mut tulla tänne noin ja uhka-asein Eteensä ottaa, kaikki tieltään kaataa, Vääryydell' oikeus saada, se ei käy! Ja te, jotk' yllytitte, kapinaa Näin suositte ja itse kapinoitte. NORTHUMBERLAND. Mut herttuahan vannoi, että etsi Vain omaansa; ja häntä auttaaksemme Me kalliin valan kaikki vannoimme. Ken rikkoo sen, ei näe ilon päivää. YORK. Hyvä!
Silloin, tähtikirkkaan taivaan alla ja Kaikkinäkevän edessä vannoimme uskollisuutta ja rakkautta toisillemme, ja tämän valamme olemme uskollisesti pitäneet hamaan tähän päivään asti, vaikka toivottominakin. Tahdotko nyt seurata minua, Fredrika? lisäsin minä hiljaa ja arastellen, sillä ensi kertaa sinuttelin nyt häntä.
Margarete-rouva seisoi miesvainajansa pääpuolessa, ja kaikki, kaikki me vannoimme uhraavamme henkemme ja onnemme kostaaksemme sekä tämän viimeisen konnantyön että kaikki muut. Inger Gyldenlöve, ken avasi silloin tien itselleen miesten parveen? Neito, melkein lapsi vielä, leimuavin silmin ja kyyneleisin äänin. Mitä vannoi hän? Toistanko sananne?