United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kristian eli nuoren kumipään toimetonta ja kuitenkin muka täyteläistä elämää. Jälkeen päivällisen pelattiin pallopeliä ja istuttiin skating-pöydän ympärillä, sitten tehtiin ajoretki Boulognen metsään ja kun ilta tuli, pistäytyi hän johonkin vierashuoneeseen, joka oli »chic» ja jonka ylellisyyttä ja suurta puhevapautta hän rakasti.
Mut kuink' on, poika, laskentos? Sä lurjus, tuskin tiedät, jos Kaks kertaa kaks on neljä! Ah armoo, herra maisteri, Paraikaa ajatukseni Ne leikki pallopeliä! Vai armoo! Tänne kämmenes, Saat parannusta muistilles, Ja nurkkaan laiska lotka! Ah maister, älkää hutkiko, Uneksin lentäväni jo Korkeella niinkuin kotka. Niin silloin.
Hänellä ei ollut hallitsijan kutsumusta ... eikä taipumusta istua valtaistuimella... Eikä hänellä ollut koskaan ennenkään sitä ollut... »Niinpä esimerkiksi, odottakaas ... muistan erään tapauksen ... siitä on jo kauvan aikaa ... vanhan kuningas Leopoldin ajoilta... Tällä oli jo ollut ensimäinen halvauskohtauksensa heti aterialta noustua... Kun Kristianille, joka silloin oli tuskin kaksitoistavuotias poikanen ja joka sattui pelaamaan pallopeliä kuninkaallisen linnan pihalla, tuotiin sanoma että hän luultavasti piankin saisi astua isänsä valtailtuimelle, alkoi lapsi itkeä ja sai todellisen hermokohtauksen.