Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ihmeellisenä tapauksena koulun historiassa mainitsi "sähtöri" sen tosi-asian, ett'ei Pohjalammin Esteri ollut koko "termiilin" kuluessa kertaakaan saanut läksyjänsä takasin. Tämä ilmoitus, sepä silmissäni yhä kaunisti Esteriä; eikä toisin ollut, ett'ei toiset tytöt ruvenneet häntä kovin kadehtimaan.
Hän rupesi lukemaan läksyjänsä, mutta vähän päästä hän vain mietti. Iltapäivällä, kun hän palasi rehtorin kammarista oppitunniltaan ja jälleen istui omassa kammiossaan, ei hän ensinkään ottanut valkeata, vaan istui pöytänsä ääreen ja katseli ulos kaasujen valaisemalle kadulle. Vähän aikaa katseltuaan hän rupesi katkerasti itkemään. Silloin aukeni ovi, ja rehtori astui sisälle.
Mutta kun poika kasvoi suuremmaksi, tuli hän hyvin itsepäiseksi ja pahaksi; hänen kauneutensa katosi, hän ei tahtonut oppia läksyjänsä, hän oli niin häijy kuin lapsi olla voi. Vanhemmat olivat kovin suruissansa; heidän toivottu perillisensä näytti tulevan suureksi vitsaukseksi sekä heille että heidän alamaisilleen.
Kun nukkui, uneksi hän neitseestä, joka kietoi häntä shaaliin; kun valvoi, muisteli hän onnellista lakkiansa, joka eksyi neitseen shaaliin; kun ajatteli läksyjänsä, tunsi hän ikäänkuin päänsä kiedotuksi neitseen shaaliin; ja sydän se oli täynnä semmoisia tunteita, joita ei voi selittää. Hänen muistinsa, joka ennen raivasi tietä elämän toiveille, oli nyt suljettu tietojen tavaroille.
Uhkaavalla tuskalla hän esitti nuo kysymykset, joita seurasi pitkä äänettömyys, ikäänkuin niiden vastimeksi löytyisi vaan synkkää, tuntematonta, salaperäistä, joka nielee kaikki kysymykset: ijankaikkisuuden lepo. Hän meni pienen poikansa luo, joka istui lastenkammarissa ja luki läksyjänsä.
Tervehtimättä Kerttua Hannes nousi ylös ja rupesi kävelemään nopeasti edestakasin niinkuin hän ennen muinoin teki, kun Kerttu ei osannut läksyjänsä. Silmäkulmat olivat hänellä nytkin samalla tavalla koholla, huulet hörössä ja ankara katse harhaili pitkin permantoa, sopivia torumasanoja hakien.
Kyllä minä rakastan heitä, sanoi tyttö taas päätänsä pudistaen, mutta en tiedä mitään opetustaidosta, paitsi että opetan mielelläni ja että olen iloinen kun lapset oppivat hyvin. Kenties te, kuullessanne pienten koululaisteni laulelevan läksyjänsä, olitte niin kauas harhatielle joutunut, että luulitte minua erinomaiseksi opettajaksi? Kas, sitäpä minä arvelin!
»Tuo on kyllä totta mitä sanot,» alkoi rehtori, kuultuaan edellisen keskustelun, »mutta nyt on meillä se surkea kokemus, että tuollaiset vilkkaat, lahjakkaat pojat rupeavat kaikellaista muuta hommaamaan, laiminlyömään läksyjänsä jäävät luokalle, oppivat toista vuotta luokalla ollessaan suorastaan laiskottelemaan ja menevät turmiolle.»
Kyllä syksy pian menee, kun koulussa on, tuskin sinä minua muistatkaan. Mutta minä kirjoitan teille sieltä maailman ääriltä. Joju oli iloinen vain, ajatellessaan noita merentakaisia, kaukaisia maan-osia, ja mitä kaikkea hän siellä saisi nähdä. Kun kahvi oli juotu, nousi rehtori istualta ja sanoi hyvästi. Kaikki muut seurasivat hänen esimerkkiänsä. Poikien täytyi myöskin mennä läksyjänsä lukemaan.
"Kyllä minä sinulle opetan katkismuksen, sinä pentu!" kuului tukkapöllyn ja korvapuustien säestykseksi, "miksi et katso pienempiä sisaruksiasi?" "Mutta, hyvä matami Bomb, eihän teidän siitä pidä lyödä lapsianne, että he lukevat läksyjänsä", sanoi rouva Velker. "Olkaa hyvä, rouva, pyydän minä, ja jättäkää lasteni kasvatus ihan omaksi huolekseni", sanoi matami.
Päivän Sana
Muut Etsivät