Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
"Ketäs muita mies vieraita on käynyt?" "En minä muista muita kun rovastin." "Mitä se rovasti teillä teki?" "Mitäpä hän teki, istui." "Istuiko äitisi rovastin sylissä?" Nyt Saimi punastui, eikä puhunut mitään, painoi vaan päänsä alas. Mutta Heta yhä pyyteli: "Sanohan pois, eihän siinä mitään pahaa ole, sanohan pois. Todellakin, istuiko äitisi rovastin sylissä?"
Tämä osasi jo melkein selvästi puhua, ja kun isä ei ollut huoneessa häntä pidättämässä, antoi äiti hänen aina vapaasti juosta ympäri. Se oli sille parasta, arveli hän. Kun Henrik päivällä tuli sisään ja tapansa mukaan meni katsomaan istuiko poika paikallansa tuolillaan leikkimässä kalujensa kanssa, niin tämä ei siinä ollutkaan.
Sellainen matka kului hitaasti, rivakka jalkamies olisi heidät saavuttanut ja tutkinut istuiko todellakin katoksen alla tuo kaunis arvoituksen-alainen kiinteiden siteiden alaisena, jotka yhdistävät kuljeksivia kansoja. "Tyhmyyksiä", oli amtmannin tapana sanoa ja nyt sanoi Markus samaa pudistaen päätänsä ja jalallansa potkaisten kiven tieltä. Tyhmyyksiä!
Ja Jakob oli niin huomaavainen häntä kohtaan ja niin levoton, kuin olisi hän kulkenut iljanteella, milloin hän vain pistäytyi ulkona. Hän keksi milloin minkin tekosyyn, ilmestyi aamupäivin keskellä konttoriaikaa katsomaan, oliko Letan lämmin ja hyvä olla ja istuiko hän vielä kumartuneena ompelupöydän ääressä; tiesihän Letta, ettei se ollut hänelle hyvä, mutta sittenkin hän siinä vain ahersi.
Bertelsköld katseli häntä ihan äänettömänä; hänen silmistään näkyi, ettei hän oikein tiennyt, istuiko hänen edessään ainoastaan kauniin unennäön haamu. Voitko nyt paremmin? kysyi vieras. Ei, noin kummallisesti et saa minua katsella, lisäsi hän, punan taas noustessa haavoitetun poskiin.
Runoelmansa on hän painattanut nimellä Sepitelmiä. Laulava leivo, Virka sä vieno, Mistäpä tiesi Tänne sun toi? Tuoltako lensit Lehtojen nuorten, Järvien poikki? Oi, sano, oi! Näitkö sä siellä Neitosen nuoren Kaunihit kasvot, Kuin sulo koi? Sen sinisilmät, Hienoiset hiukset, Näitköpä niitä? Oi, sano, oi! Istuiko impi Lähtehen luona, josta hän kerran Kanssani joi?
Molemmat vanhukset olivat yksin; peittämättömien akkunain takana oikealle suljetusta ulko-ovesta ei näkynyt ketään liikkuvan ja silmäys, jonka hän heitti ullakon ikkunaa kohti oli sangen pikainen, hänelle oli aivan yhdentekevä istuiko koti-opettaja siellä kukkivien orjantappuroiden takana, vaiko ei. Hänellä oli yksi ainoa ajatus vaan yksi ainoa.
Mistä hän oli osannut tulla juuri tänä aamuna ja miksi hän oli ollut niin aulis asettamaan hänen käytettävikseen noita lisätietojaan, joiden alkulähde oli yhä edelleenkin outo hänelle ja saattoi olla kuinka samaskainen hyvänsä? Taisi olla parasta olla varovainen hänen suhteensa, sillä eihän tiennyt vielä, istuiko hän tässä todella ystävän kanssa vai ehkä juuri päinvastoin pahimman vihollisensa?
Näitkö sä siellä Neitosen nuoren Kaunihit kasvot, Kuin sulo-koi? Sen sini-silmät, Hienoset hiukset, Näitköpä niitä? Oi, sano, oi! Istuiko impi Lähtehen luona, Josta hän kerran Kanssani joi? Missä hän mulle Ruusuista rannan Seppelen solmi, Oi, sano, oi! Kun sinä liitäin, Laulaen lensit, Tokko hän silmät Sinuhun loi? Käskikö silloin Tänne sun tulla Tietoja tuomaan? Oi, sano, oi!
Päivän Sana
Muut Etsivät