Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ja kuitenkin, työteliäimpinä, väsyttävinä tunteina tai hetkinä, jolloin ajatukset askaroivat mahdollisimman kaukana, saattoi hänet yht'äkkiä vallata haaveksuva mieliala; Letan ääni saada niin liikuttavan rakkaan sävyn, että hänen suorastaan täytyi hiipiä kuuntelemaan, eikö se toistuisi; keskellä painostavaa väsymystä hänen hahmonsa vilahtaa sellaisena, joka toi muistoja ja sydämeen menneiden päiväin huumaavan kaipauksen.
Niitä vain pulppusi esille, laulunpätkä toisensa jälkeen; ja hän osasi panna ääneensä nukuttavaa unilääkettä, niin että pojan piti haukotella; ja haukottelipa Jakobkin, Letan astellessa siinä yölampun valossa. Mutta eikö se taaskin ruvennut itkemään!... Alette kävi sekä kalpeaksi että heikoksi kaikesta tästä yövalvonnasta, alkoi jo terveys olla vaarassa.
Iltapäivällä, kun Letta vihdoinkin oli päässyt rauhaan ja istui kutomassa villahametta pikku tytölle, tuli Jakob konttorista. »Minä olen varmaan kohtuuton», hän puhui tullen Letan luo; »en ole välittänyt siitä, miten laitasi on. Luulen todella, että miehet ovat heittiöitä.» »Niinkö sinä nyt arvelet», sanoi Letta ilostuen.
Ja niin pahankurinen sitten, aina juuri silloin, kuin Alette oli saanut silmänsä umpeen, hän parahti itkemään ihan kuin hän vain olisi maannut väijymässä oikeata hetkeä. Ja taas oli Letan noustava. Melkein joutui poikaa vihaamaan, hänellähän oli selvä aikomus tappaa äitinsä!
Ja Jakob oli niin huomaavainen häntä kohtaan ja niin levoton, kuin olisi hän kulkenut iljanteella, milloin hän vain pistäytyi ulkona. Hän keksi milloin minkin tekosyyn, ilmestyi aamupäivin keskellä konttoriaikaa katsomaan, oliko Letan lämmin ja hyvä olla ja istuiko hän vielä kumartuneena ompelupöydän ääressä; tiesihän Letta, ettei se ollut hänelle hyvä, mutta sittenkin hän siinä vain ahersi.
Koko matkan hän tänään oli iloinnut ajatellessaan kotiintuloa Letan luo, joka taas oli jalkeilla, ja pienokaista, tuota kierosilmäistä poikaa, jolla oli niin lystikäs nenä ja jonka kädet äkkinäisin, kömpelöin liikkein haparoivat hänen kasvojaan, kun hän oli polvillaan kehdon ääressä eikä malttanut lähteä, ennenkuin hänet suorastaan ajettiin pois. Alette tuli häntä vastaan salissa.
»Niin nähkääs, herra asianajaja, se oli nyt alun pitäen niin, että he kielsivät minulta kauppakirjan taloon, vaikka minulla on kontrahti.» »Mihinkä taloon?» »Niin, nähkääs, herra asianajaja, jotta pääsisitte oikein asian perille, täytyy minun kertoa, että isäni ja Jonsrud vaihtoivat tiloja. Niin, sen he tekivät.» Letan kasvot vilahtivat hänen silmiensä edessä.
»Ymmärsit kai oikein hänen sukkeluutensa, Letta?» kysyi Jakob sisään tullessaan. »Että saatotkin minua noin kiusata, Jakob» Letta valitti itku kurkussa. »Mitä nyt siitä välität, Letta! Sinullahan oli vallan erinomainen päivällinen», hän lohdutteli, »olet sentään reipas emäntä, sen minä sanon!» Letan huulet vähän vavahtelivat.
»Etkö jo tule, Jakob?» kuului kärsimätön ääni. Jakob olisi voinut työntää nurin tuon tukevan Krabben, joka seisoi siinä tuijottaen häneen ja vähän väliä töykäten häntä rintaan päästäkseen vaimonsa luo, jonka solakka vartalo häämötti tiellä. Parilla sanalla anteeksipyytäen hän riistäytyi irti Krabbesta ja kiiruhti Letan jälkeen.
Sitten he tekivät vielä ylimääräisen retken puutarhaan nähdäkseen, eikö todella sielläkään enää ollut ketään; pitihän Letan sitäpaitsi päästä tutkimaan, oliko ehkä sen verran parsanjuurta jo maassa, että sitä saisi vähän syödäkseen; hän näet oli, sairastettuaan kalvetustautia, erityisesti ihastunut kaikenlaisiin raakaleisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät