Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Minä en tiennyt, mitä tein. Liisa! Pyydän polvillani, anna anteeksi minulle.» »Sinä unohdat, että olen kuollut. Minä en voi antaa anteeksi enää kenellekään.» »Hyvä, siispä herätän kuolleista sinut!» »Sinä näet, minä olen noussut haudastani. Joku kutsui minua. En tiedä, kuka se oli, minusta tuntui vain, että minun täytyi nousta ylös ja totella häntä.» »Minä se olin.
Ettei hänellä ollut tilaa kotona ... en muista kaikkia hänen verukkeitaan... Lopuksi heräsi minussa epäilys, etteivät asiat olleet tolallaan. Ja silloin? Minä vannotin häntä kertomaan minulle kaikki ja vapauttamaan minut siitä pelosta, jonka valtaan olin joutunut... Minä rukoilin häntä itkien ja polvillani sanomaan minulle totuuden. Entä kreivi?
"Kaikkien kolmen henget saavat vaikuttaa minussa. Oi Jakob Marley! Taivas ja joulun-aika olkoot kiitetyt tästä! Minä sanon sen polvillani, vanha Jakob, polvillani!" Hänen hyvät aikomuksensa hämmensivät ja innostuttivat häntä niin, että hänen sortunut äänensä tuskin totteli hänen tahtoansa. Hän oli nyyhkyttänyt kovasti taistelossansa hengen kanssa, ja hänen kasvonsa olivat kosteat kyynelistä.
Kuka oli se Kristiina? se nykyajan ihme, sen loistavin tähti?... Lause: "Polvillani olen sinun edessäsi" vaikutti minun yksinkertaiseen, viattomaan sydämeeni äärettömän kuvaavasti. Heti kohta luulin näkeväni vallasnaisen kuvakirjastani lankeevan polvillensa ja rukoilevaisesti ojentavan valkoisia käsiänsä.
Leski pyysi minun jäädä luoksensa, sillä hän pelkäsi omain maamiestensä ryöstämistä. Hän lupasi minulle yllä-pitää ja apua jalkojani varten. Polvillani ryömin minä siellä ympäri, hakkasin puita, muurasin piisin ja paikkasin ikkunoita, ovea ja laattiaa. Jumalan armosta ja akan avulla tulivat jalkani kuitenkin terveiksi muutamain viikkojen kuluttua.
Mikä minua enin kummastutti oli, että hänen hameensa aina oli puhdas ja siisti, vaikka hän olikin jokapaikassa mukana leikeissämme. Minulla tosin oli karkeat, paksut vaatteet ja kirjava esiliina, mutta alituisesti oli minulla reikiä kyynäryspäillä ja polvillani, jos nim. saan uskoa mitä sisareni, jotka vaatteitani paikkailivat, kertoivat.
Enemmän kuuntelin Antin askeleita toisessa huoneessa, kuin heidän puheitaan. Hänellä oli kiire muuttamaan toista pukua päälleen matkaa varten. Joutuisiko ja muistaisiko hän tulla edes sanomaan jäähyväisiä ennen menoaan? Sekä joutui, että muisti! Istuin juuri pienellä pallilla ja pesin Lyyliä, joka paitasillaan makasi polvillani, nauraen ja jokeltaen, kun Antti tuli sisään.
Herra-parka! Piru sen Antenorin periköön! CRESSIDA. Ma pyydän, hyvä setä, polvillani Rukoilen: sanokaa, mik' asia? PANDARUS. Sinun on täältä mentävä, tyttö, niin, mentävä; ovat sinut vaihtaneet Antenoriin; mentävä isäsi luo ja pois Troiluksen luota. Se on hänen kuolemansa; se on hänen surmansa; hän ei voi sitä kestää! CRESSIDA. Oi, iki-jumalat! En mene, en. PANDARUS. Sun täytyy.
Olkoonpa vaan totta, että nöyryytyksen laaksossa kasvaa monta ihanaa kukkaa, joita emme muualla tapaa; totta on kuitenkin sekin, että nuorukainen aina kulkee äreänä ja kiukkuisena tämän laakson alku-osan läpi. Jos olisin ollut ymmärtäväinen, olisin polvillani kiittänyt Jumalaa, että olin hairahtunut.
Ja ellen häntä sormikasten korjaamisesta kiitä sulhasmiehen tavalla, niin jätän sen tekemättä sen vuoksi, että hän nykyjään niin usein minua sellaisissa pikku seikoissa auttaa, jottei hän sietäisikkään minun myötäänsä polvillani edessänsä ryhöttävän. Kaikki, mitä suinkin voi sanoa hänen kätevyydestään ja sievistä ompeluksistaan, olen sanonut niin usein, että se jo uusimatta luonnosta lankeaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät