Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Olemme suorastaan hämmästyneet... Onhan aivan uskomatonta, mitä olette siitä ihmisestä saaneet tehdyksi. Ja äkkiä elähtyen lisäsi hän: Mutta tiesinhän sen jo, kun annoin hänelle roolin. Sanoin itsekseni: Siinä on vihdoinkin osa Crangierille. Crangier, hän on mies omiaan. Ja äkkiä riensi hän säteilevänä avaamaan ovea ja huusi käytävään: Crangier, Crangier, oletteko siellä, tulkaa tänne.
Seisoimme siten, ja minä pitelin kädelläni hänen käsivarrestaan: Puhu nyt, sanoin minä. Ja hän lausui roolin sanat, hänen ruumiinsa vavistessa ja meidän seistessämme koko ajan olkapää olkapäätä vasten. Se meni mainiosti. Meillä oli vain "huuto" jälellä. Ihminen ei voinut oppia tätä huutoa. Lopuksi keksin keinon. Harjotussalissa oli suuri kaappi, taivas tiesi, kuinka se oli tullut sinne.
Sillä "huutoa" ei Crangier vielä ollut oppinut. Crangier oli voittanut... Mentyäni konttoriin, sanoin tirehtöörille, joka seisoi siellä: Ei, miksi rooli otettaisiinkaan häneltä? Rooli, keneltä? kysyi tirehtööri. Crangierilta, tuumin minä. Mutta rakas ystävä, oletteko hullu? Kuka puhuu roolin ottamisesta häneltä?
Ja hän, juoksupoika, nypelöi edelleen kurjaa huopahattuaan, jonka lävitse kyllä voi nähdä, siitä olin varma, ja tirehtöri sanoi: Puhukaa nyt siis Crangierin kanssa, rakas ystävä. Hän osaa roolin. Ja tirehtöri meni, ja me, me toiset jäimme kahdenkesken ja minä kehotin ihmistä istumaan. Kyllä, herra. Missä? Maaseudulla. Missä maaseudulla? Seurueissa.
Minä olin silloin maailman iloinen nuorukainen, avosydämmellinen kaikille tunteille, joka teki että kohta löysin neitin olevan suloisemman, kun luvallista oli lastenopettajan huomata; mutta minä tunsin aivan hyvin sen roolin, kun meidän välillämme oli ja säilytin senvuoksi itselläni lämpöiset tunteeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät