United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kullakin pystyvä peitsi ja kestävä kilpi nyt olkoon, syöneeks syötelköön kukin valjakon, viimana vievän, vaunut tarkalleen koetelkoon, taistoa vartoin, aamust' iltaan työss' ett' Areen ankaran kestäis. Sill' ei lie lepohetkeä siin', ei tuokion vertaa, ennenkuin erotellut on yön hämy urhojen vimman.
Ei koskaan ole maljaa kallistettu parempien urhojen kunniaksi. Ja minkä näköisiä olette! Tuletteko suoraa päätä hornasta? Moskovasta tullaan! läähätti Luukkonen vähän toinnuttuaan. Moskovasta, tahi oikeammin sanoen hirrestä! Vielä kulaus, veikkoset! Kiitoksia paljon!
Maan' armahan kun muistot jäis: Ne rinnassani voiman tulta Ja innon liekin virittäis. Oi urhoin kehto, isänmaani! Suojelkoon Herra armastani, Siunatkoon hautaa urhojen! Nyt rovioihin kansa kootkaa Ja sytyttäkää tulehen Ja palavina päästäkäätte Taas liekkiväiset valloilleen. Kuin lentäväiset tulisoihdut He vihollista säikyttää Ja ilkimykset, niinkuin sääsket, Pois joukostamme häviää.
Siispä, Olympon Zeus, sinä nyt vala korkea vanno, ett' ovat ympäryskansat kaikk' alamaisia sille, jonk' emo saalahanaan tänä päivänä saattavi maalle heimoa urhojen, jotk' ovat itse sun juurtasi ylhää. Virkkoi noin; mut Zeus kavaluutt' ei keksinyt lainkaan, vaan valan vannoi tuon; katumoiksipa totta se kääntyi.
Ylös karkasi urho, tyhjänä nähdessään sijan, kuss' orot raisut ol' olleet, ruumiit hurmeessaan viruvaisina, nytkien vielä, vaikertain hän kumppaniaan nimin huuteli, kutsui. Iliolaisten nous iso, suunnaton huuto ja pauhu, luo väki törmäsi kaikki ja tyrmistyi tuhotyöstä urhojen noiden, jotka jo riensivät laivoja kohti.
Muut urot Ilionin sekä kuulujen myös apukansain noutivat aimon Pulydamaan sotaneuvoa oivaa; noutanut Asios ei, vesa Hyrtakon, urhojen päämies, ei hepojansa hän, ei ajomiestään mielinyt heittää, vaan merinopsia laivoja päin kera valjakon kiiti. Mieletön!
Muukalainen tarttui kummallakin kädellään miehiä rinnukseen, nosti heidät molemmat suoralla kädellä ylös maasta ja paiskasi heidät sitten niin ankarasti kenttään, että kaikki jäsenet rutisivat, ja veri purskahti molempain urhojen suusta ja sieraimista.
Se silloin uhaten leimuaa kuin urhojen mieli jalo, mut punaiseksi se purskahtaa kuin surma ja kylien palo. Tuon tarinan eilen mä muistin, kun ma kalpahan katsoin kerta. Yhä tuota katson ja kauhistun: se ruskottaa kuin verta. Keväällä 1917. Mistäs saavut, myöhään saavut, poikani metsämies? Isänmaan illasta, erämaan aamusta, äitini lempeä-lies.
Vaan polotellen Zeus näki urhojen haikean murheen, näin sanat siivekkäät jo Atheneen kääntyen lausui: "Lapseni, unhottuiko jo sult' ihan sankari uljas, ei osu mielees ollenkaan kuten ennen Akhilleus? Tuoll' yhä laivain luona hän istuu korkeakeulain, ystävätään yhä itkee; muut ovat atrian ääreen käyneet kaikki, mut hänp' ei ruoan rahtua maista.
Toisena Antilokhos taas Mermeron kaasi ja Falkeen; sai Morys, Hippotion tuta Merioneen tuhopeistä, löi Prothoonin, löi Perifeteen hengeti Teukros. Uumiin urhojen pään Hyperenorin taas Menelaos keihään iski, ja suolet kaikk' ota raatelevainen ratkoi hältä, ja suust' ison, hurmett' uhkuvan haavan kiitäen karkkosi sielu, ja laskihe yö yli silmäin.