Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Väistihe urho ja kumppanejaan luo luihkaten kutsui. 461 Kertaa kolme hän huusi, mi kurkuss' äänt' oli hällä, kertaa kolmepa sen Menelaos miehevä kuuli, virkkoi kääntyen Aiaaseen, joka luon' oli aivan: "Aias, urhojen pää, Telamonin aaluva aimo! Huutavan korvani kuuli Odysseun urheamielen, kuin ihan yksin siell' ois saartama iliolaisten taistelon telmeess' ahdingon ylen ankaran alla.
Virkki; mut askelnopsa nyt Aias, Oileun poika, pystyyn karkasi vastaamaan vihan kiukkua kiehuin. Jatkunut kauankin kai siin' ois urhojen riita, ellei itse Akhilleus ois näin virkkaen noussut: "
Välke se taivaan täytti, ja hohteli maa hymyellen vaskien kimmellystä, ja soi kumu jalkojen alta kulkeiss' urhojen. Joukossaan jumalainen Akhilleus aimona vyöttäytyi asevaskiin kirskuvin hampain, leimuten silmistään tuli tuiski, ja tuska jo rintaan tunkihe sietämätön; vihan vimmass' iliolaisiin lahjat taiturin taivahisen puki sankari ylleen.
Teukros kuulupa noin nyt virkkoi, vastasi hälle: "Korkea Atreun poika, äl' yllytä, sill' olen kyllä innokas ilmankin. Minä en, kunis voimani riittää, vaanimahan väsy, vaan yhä jousell' urhoja surmaan, siitä kun ahdistaa päin Troiaa heit' alotimme. Lasketin kahdeksan otapitkää nuolta jo heihin, urhojen ryntäisiin kaikk' upposivat asenopsain, tuotapa raivoa koiraa ei toki nuoleni nouda!"
On kuin hän ei mahtuisi pulpettipukuun, mut jos hänen ryhtinsä oivallat reiman, ole varma: hän kuuluvi urhojen sukuun, hän unhotti kirjat ja keikailun, keiman, kun soi sota syntymämaasta kentiesi hän on Vilppulan, Raudun tai Ahvolan miesi!
Siispä nyt kamppailuun yht' aimona, kuin olit aina!" Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Atreun poika, se usko, ma ain' olen kumppani altis, niinkuin vahvan tein lupaukseni sulle ma kerran.
Ilo kiilsi vuoren kukkulalla Vanhain urhojen silmistä, Fjalar yksin miettivä, synkkä oli,
Kenp' yli salliman vaivuttais minut valtahan Hadeen? Kohtaloaan ei taas ole välttänyt ihminen kenkään, ei alin, korkeinkaan, ken tänne on syntynyt kerran. Vaan kotisuojiin nyt mene, antau askaretoimiis, kehräämään, kutomaan sekä palveluneitoja neuvoin, käskyin ohjaamaan; sota miesten huolena olkoon, vaan yli muistapa mun suvuss' urhojen iliolaisten."
LUCIUS. Mut haudatkaamme hänet niinkuin tulee: Suo hälle sija veljiensä viereen. TITUS. Pois, petturit! Ei tähän kammioon! Viissataa vuott' on tämä hauta ollut; Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka On urhojen ja Rooman uskottujen, Ei kurjan, kapinassa kaatuneen. Haudatkaa mihin mieli, vaan ei tähän. MARCUS. Veli, armoton sa olet.
Eipä Akhilleuskaan sua auttanut uljas, ei kera tullut, vaan kai kiihteli näin kehotellen: 'Ennen, Patroklos, älä vain pois laivojen luokse orheja ohjaa kuin sovat Hektorin, urhojen surman, puhki jo lie hänen ryntäiltään punahurmehin huuruin! Noinpa hän viekoitellut on kai sinut, mies vähämieli."
Päivän Sana
Muut Etsivät