Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025


Tai läksin kyliin urhojen luo, Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo; Näin miehet kunnon ja hilpeän työn Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaiho ponneton! ON HUOLIA N

Siinä jo Areen ois tuho tullut taistelonahneen, urhojen jos emopuoli sit' ei, sulo Eeriboia, Hermeen ois tuta antanut; tää ulos autteli varkain Areen riutunehen, kovin sortivat näät kovat kahleet. Kärsipä Here, kons' uroaaluva Amfitryonin rintaan oikeahan terin kolmin viiltävän nuolen 393 ampui; silloin sai tuta sietämätöntä hän tuskaa.

Näät laulun kun kulkevi ruhtinas, hän käy kuin kruunattu kuningas, ei hoida hän aarteitaan kuin saita, tää lemmen ja toivojen valtias: hän loihtee ruusuja, verhoo maita, hän syttää rintoja toivekkaita ja urhojen haudalle, itkien hiljaa, hän kylvää muiston ja maineen liljaa.

Haltuun haavurien hänet Idomeneus tovereineen kantaen vei, majahansa nyt poikkesi, sillä hän taistoon rynnätä tahtoi taas. Sanan virkkoi hälle Poseidon, kuin Thoas ääneltään, Andraimonin aaluva aimo, valtias aitoolein, ikivaltain laill' ihaeltu Pleuronissa ja myös Kalydonin kalliomailla: "Kreetan urhojen pää, jalo Idomeneus, mihin jäikään 219 uhkat akhaijein kaikk' alas iskeä iliolaiset?"

Kilven suojakseen heti nosti hän ympyriäisen, peitsen tähtäsi päin vihamiestä ja huus väkevästi: "Toivoit kaiketi mielessäs, asekuulu Akhilleus, Troian urhojen kaupungin nyt voivasi kaataa. Houkkio, kohlut lie monet tuottava teille se koitos!

Olit yöni ja päiväni ylpeys Ilioniss', asujain tuki, varjelu, vaimojen turva, urhojen uskallus; kuin taivahisille he sulle kunnian soikin; sill' olit heimosi loisto ja maine ain' eläessäsi, vaan jopa vaivuit kuoleman valtaan!"

Mutta vaunuiss' istui herra, mukavasti nojallaan, suopel-kaulus viitta yllään, tähtirivi rinnassaan. Katsoin, katsoin. Mennyt aika välähti nyt muistihin; nähnyt olen kasvot nuo, mut milloin, missä, arvelin, Salmellahan Lapualla joukoss' oli urhojen, kapteeni hän oli silloin, nytpä kenraal' ylhäinen.

"Outoa on äkistään mennä suin päin vaaraan; mutta ei sovi sekään, ettei varjelisi maata ja ihmisten omaisuutta tuommoiselta raatelulta. Sentähden en minäkään kiven kovaan kieltänyt poikaini menoa," virkkoi kirkkoherra, heittäen viimeisen silmäyksen metsän taakse kadonneiden urhojen jälkeen.

Viel', uljas turhaan, sotajoukko vastustaa, jok' ennen kohdannut ei tiellä tenää. Ei kammota Rajevskin tulet: raukeaa nyt nimi, äsken kuulu, peljätty, jo saa sen loisto lopun, tenhoa ei enää. Mut vielä koitos. Sijaan lyötyjen viel' uudet laumat vyöryttää hän voipi, jo talttuu vauhti Suomen urhojen; mut kuule: hetki hetkelt' yhä paisuen, nyt Porin uljas marssi kaukaa soipi.

Mepä sinne myös hevot ohjatkaamme ja vaunut, kuss' urot uljaat tappoon taajimpaan jalan, vaunuin syöksyvät yhteen 529 vimmall' urhojen kanssa ja suunnaton soi sotahuuto."

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät