Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas; Ja sinnepä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Siel lehtinen kauhtana ain On hartioil unisen koivun, Ja ainiaan lempeillä kunnailla läikkyy Helluntain vainiot. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl.
"Herrani! siitä minun juuri oli aikomus puhua. He eivät ole ryöstäjiä, vaan miehiä, ehkäpä liian kiivaita, jotka ovat lukeneet ja jotka ovat muistaneet, että 'teidän tulee kokonaan kukistaa kaikki paikat, jossa ne kansakunnat, jotka voitatte, palvelivat jumaliansa korkeilla vuorilla ja kunnailla ja jokaisen vihantavan puun alla. Ja teidän tulee kaataa kumoon heidän alttarinsa, ja' "
Aamupäivällä teimme huviretkiä raittiissa ulkoilmassa kylän kunnailla ihailemassa kaunista ja lämmintä kevät-ilmaa, jossa nurmikoilla paikoin jo kasvaa rehotti uutta ruohoa ja lintuset laulaa livertelivät ihania, suloisia aamu-virsiänsä. Tämä kaikki muistutti mieleemme kaukaista, rakasta kotimaatamme, jossa ehkä vielä tällä vuoden ajalla talvi peittää maan valkoiseen vaippaansa.
Ilissuksen öljypuulehdoissa kuulen runouden ääniä Fylen kunnailla leijuvat hämärän pilvet näyttävät minusta kadotetun vapautemme käärinliinoilta sanansaattajilta, jotka ennustavat uuden päivän koittoa! Hymyilet innostukselleni, Sallustus mutta onhan parempi toivoen kahleita kantaa kuin tyytyen kuunnella niiden kalinaa.
Minun täytyi taas pysähtyä. Tunsin niin kovaa tuskaa olkapäässäni, että olin vähällä mennä uudelleen tainnoksiin. Hirveä levottomuus vaivasi minua, minusta tuntui kiväärituli lähenevän, ja minä ajattelin kauhulla, että armeijamme peräytyisi ja että se paetessaan polkisi minut kuoliaaksi. Mutta yhä näin vaan keveitten savupilvien häilyvän kunnailla. Lazare setä jatkoi
"Enkeli totteli ja ryhtyi työhön käsiksi, vaan selvästi näkyi, että samoin isän kuin lapsenkin ajatukset harhailivat kirjasta kaukana. Tytön ajatukset pyörivät kunnailla ja metsissä, leikeissä ja lampaiden vuonissa, joita hänellä tätä nykyä oli kaksi kappaletta nimikkoina. "'H-e-r-her, r-a-n-ran, herran; r-u-ru, k-o-ruko, u-s-us, vuonani', tavaili tyttö toimessaan ja hyvin viattoman näköisenä.
Soittotoverilleen hän virkkoi: "Topraa pojat, topraa! Totta vieköön, maailma on sunnuntai-aamuna aivan toisellainen kuin arkioinna!" "Hm, kyllä kai". "Kas vaan", jatkoi hän, "kas kuinka päivänen läikkyy kirkon räystäällä, ilmassa, järvellä, kunnailla väikkyy Herran sapatti!" "Pappi tulee", huomautti joku soittajista.
Kaikkia niitä hallitsi punaiset tai harmaat talot metsänreunassa, maantien varrella, kunnailla vainioiden keskellä. Siellä täällä pellonmäillä joku yksinäinen mänty tai suuri kivi katajapensaiden ympäröimänä, vielä useammassa kohti harmaa lato tai punainen maneesi. Kukaan ei puhunut, Keskitalokin näytti liikutetulta. Sanaa sanomatta lähdettiin hiljalleen lakeudelle laskeumaan.
Silloin en nähnyt enää mitään, en Durancea, en pajuja, en kirkasta taivasta. Mitä huolin minä nyt laaksosta! Se ei ollut enää minun hyvä ystäväni, minä olin aivan kylmä sen suruille ja sen iloille. Mitä huolin minä enää entisistä tovereistani, kivistä ja puista tuolla kunnailla. Virta saisi vallan kernaasti juosta tiehensä, jos tahtoisi, minä en sitä olisi surrut.
Tai läksin kyliin urhojen luo, Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo; Näin miehet kunnon ja hilpeän työn Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaiho ponneton! ON HUOLIA N
Päivän Sana
Muut Etsivät