Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Hiljaa kaivoi unilukkari läven laipioon, josta kuuli unessa olevien urhojen raskaan huokuminen ja näki heidän makaavan, toisen pöydällä, ja toisen pankolla. Mutta eipä hänen silmänsä siitä lävestä kauan katselleet, sillä hän nosti päänsä, kuunnellakseen sitä outoa melua, jonka kuuli ulkoa korviinsa kuuluvan. "Ah, Herra, venäläisiä!" huokasi hän, ja tarkasti vissimmästi ääntä.
Koettaen peitteellänsä tukahduttaa kipujansa ja soturikirouksiansa, sadatteli hän julmaa tautia, joka ivallisesti kyllä pakotti hänet vuoteen omaksi tällaisena päivänä ja, mikä pahempi, esti häntä liittymästä huomenna matkalle lähtevien nuorten urhojen seuraan.
Mitä ukko miesten mukana tekee? kysyi Panu tyytymätönnä. Lähtee urhojen mukaan heidän urotekojaan laulaakseen, virkkoi Jorma pilkallisesti. Hirviharju oli kapea, jyrkkäreunainen kannas, keskellä suuria selkiä, jotka se jakoi kahtia niin, että vedet vain kaitaisten salmien kautta olivat toistensa yhteydessä.
Joukost' ei joku muu sopavälkkyjen ehkä akhaijein tuntene, kuinka ma taistelen, vaan sinä totta sen tiedät." Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Tiedän, kuink' olet uljas, miks sitä selvität suotta?
Söikö sun julma Sotainen surma, Silloinpa kuolen kyyneleihin. Jos elät vielä Urhojen tiellä, Niin jopa joudu kaulalleni! Silloinpa murhe pois katoais, Riemu ja rauha taas palajais. Kaikk' on pois multa, Kun on pois kulta, Suru nyt kalvaa sydäntäni. Ovi aukenee Niilo astuu upseerin puvussa sisään, vasen käsi ripustettu kaulalle; häntä seuraa Hannu, Liisa ja Antti, niiden jälestä kansaa.
Siks syöksyimme kuin sinivirtaisi vyöt, siks seisoimme kuin valon vahdit, siks tulta ne tuprusi pohjolan yöt, soi mielten ja miekkojen tahdit, mut Sulta me tahtomme, tarmomme haimme, Sult' yksin me voimamme, voittomme saimme, Sun hangistas nous unet, urhojen työt, nous taattojen, maammojen mahdit.
Urhojen verrat voitti hän kolmanneks amatsoonit. Voittajan tiellepä taas tuhot viekkaat valtias tuumi: laajan näät Lykianpa hän laittoi sankarit parhaat väijyksiin, mut tulleet ei kotihinsa he koskaan, uljas Bellerofon joka ainoan surmasi heistä. 190 Vaan jumaloista kun polveuvaks uron valtias tunsi, luo hänet otti ja myös avioksi hän tyttären antoi, kaikkea ruhtinasarvoa soi hänen nauttia puolet; kansapa taas Lykian valioimmat vainiot antoi, kauniit, viljavat, viinikkäät, hänen niill' asuakseen.
Astuen aivan luo sanat siivekkäät jo hän virkkoi: "Rientäös, Peleun poika, sa urhojen kaikkien kauhein, suojaamaan Patrokloa, jost' ylen ankara taisto laivain luona jo käy!
Professori Ilmoni piti pataljoonalle mahtipontisen puheen, johon kenraali Ramsay arvokkain sanoin vastasi. Topeliuksen sepittämästä runosta laulettiin säkeet: »Malja urhojen kaatuvien! ja malja niiden mi palaa! Joku tai monta voittojen miestä, tervetultua kotiin taas! Suomen kaarti ei konsaan petä isänmaata ja kunniaa.» Innostus oli rajaton.
Parvet kärpäsien koen itse ma torjua kärkkäät, herkkuna ruumiit joille on urhojen kaatunehitten. Vaikkapa vuoteellaan koko vuoden tuoss' olis umpeen, säilyy ennallaan tahi nuortuu vain iho hältä. Kutsuos koolle jo siis sinä kaikk' uromielet akhaijit, pois viha, kansojen pään Agamemnonin nostama, pyörrä, kamppailuun heti sonnustau sekä vyöttäy voimaas."
Päivän Sana
Muut Etsivät