United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sallikaa minun, sanoi hän, pitää itseäni vain sen diplomaattisen koulukunnan, jossa teidän ylhäisyytenne on Orleansin ruhtinaan johdolla opinnoita harjoittaessaan saanut tohtorinarvon, vähäpätöisenä jäsenenä. Mutta, hyvät herrat, huudahti Lewenhaupt tähän sanasotaan tyytymätönnä, tietänettekö, että meitä tahdotaan ostaa Venäjän rahoilla?
"Siis te ette myö Lukulan torppaa minulle?" kysyi Niemimäkelän isäntä, huuliansa pureskellen ja nähtävästi tyytymätönnä Jäykkälän isännän puheesen. "En mistään hinnasta; se, mikä on kerta sanottu, on sanottu ja se pitää uskoa", sanoi Jäykkälän isäntä. "Kyllähän minä sen tiesinkin, ettei minulla ole teiltä mitään hyvää odotettavana.
Kuinka hän oli voinut hetkeäkään luulla, että rikkaan kauppiaan tytär, isänsä lemmikki ja silmäterä, samoilisi yksinään keskellä yötä täällä tiettömässä erämaassa näin kaukana Vaasasta. Tyytymätönnä palasi hän takaisin sudentarhalle, toiveen Istvanin toki viimein hakevan hänet käsiinsä tämän varman merkin luota.
Arabialainen orit hyökkäsi tiheimpään tungokseen; keihäs paiskasi maahan jokaisen, joka teki vastarintaa; hiljainen prinssi temmattiin ottelukentälle, löi kumoon ylhäistä ja alhaista, aatelista ja aatelitonta, tyytymätönnä omiin, vastenmielisiin urotekoihinsa. Kuningas rajusi ja raivosi tästä vieraidensa ja alamaistensa häpeästä.
Se oli nyt melkein käsittämätöntä korkeutta tuo Liisa tummine silmineen, alituisesti liikkeellä hiljaisissa kotiaskareissa, ei koskaan tyytymätönnä, kohdellen omituisen tyynesti kaikkia, aina itsekseen miettimässä ja vain silloin tällöin jollakin sanalla tiedottomasti ilmaisten, kuinka hänen ajatuspiirinsä yhä lavenee. Häntähän Heikki oikeastaan rakasti ja oli koko elämänsä rakastanut.
Kun he olivat tulleet niin kauas kukkuloiden ja puunrunkojen väliin, että kaupunki oli kadonnut näkyvistä eikä läheisyydessä ollut huomattavissa muita eläviä olentoja kuin rastaita ja peippoja, jotka räpistelivät puoleksi vielä lehdettömien puiden latvoissa, joudutti mies kulkuaan ja oli kohta naisen rinnalla. Mihin matka? Perille, vastasi nainen, vähän tyytymätönnä tähän odottamattomaan seuraan.
Antaisin seivästää itseni kuin sammakon mutisi toinen miehistä tyytymätönnä jos käsittäisin, mitä korkea-arvoinen isä tekee noilla uskottomilla koirilla. Olisi hän yhtä hyvin voinut heti kohta passittaa heidät heidän herransa ja mestarinsa paholaisen valtakuntaan. Pässinpää vastasi toinen etkö tiedä, että kerettiläiskuninkaan kuolemaa tullaan Ingolstadtissa viettämään komeilla menoilla.
Olin jo päättänyt jäädä Jumalan nimessä yöksi keskelle erämaata, kun matkamies äkkiä hyppäsi kuskilaudalle ja sanoi kyytimiehelle: "No, Jumalan kiitos, ei ole talo kaukana; käännä oikeaan ja anna mennä". "Mitäpäs sitä oikeaankaan mennään!" arveli kyytimies tyytymätönnä. "Missä sinä tien näet? Vai anna mennä vaan vieras hevonen muka, oma ruoska". Kyytimiehellä oli mielestäni oikeus.
"Mitä tahdot sitten, Yrjö?" virkahti Inka vähän tyytymätönnä, sillä hän ei pitänyt tämmöisestä salaisesta keskustelusta. "Niin, näethän, hyvä Inka," lausui veli huoletonna sytyttäessään piippuansa ja heittäytyi sen jälkeen vuoteelle. "Niin, näethän, Inka, minä olen sinun veljesi ja saan sanoa sinulle, että minä tiedän kaikki." "Mitä sitten?" kysyi Inka ja punastui.
Se kuitenkaan ei mieltä nostanut entiselleen, niin että Elsa lähti heti kuin kyllästyksissään pois. Tyytymätönnä istahti hän pöydän päähän, jonka ääressä äiti ääneti luki postillaa. Hän rupesi muistelemaan tuota entistä kuvaa, vaan ei saanutkaan enää sitä mieleensä. Painoi silmänsäkin umpeen, vaan ei hän sittenkään päässyt Bethlehemiin.