Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
BILEAM. Niin Kuollutmeri raskaast' aaltoilee, Mut tuoll' on Länsimeri aina nuori, Kun ajan henkäyksistä se liikkuu, Kuin Israelkin tuolla laaksossa, Valittu valtahengen sankariksi: Se nuortuu lennostaan kuin kotka, Sodastaan vahvistuu kuin leijona.
Sano, sinä sano, että mieleen vain oli Juhasta, että meni Ei ole milläänkään. Ei se kuollutkaan, ei kuin nuortuu ja vertyy uuden nuoren vieressä. Heti rupesi kaatamaan sitä suurta kaskea, jota jo ennen alkoi, ja perustamaan uutta pykninkiä, josta aina puhui.
Niin nuortuu aina uudelleen tää kansa, Kun muistaa suuren henkiin-nostajansa. Nyt Suomen silmät tähtää kotirantaa Ja kansan sydän Suomen oma on. Mies, jost' on alku, johtoa viel' antaa Ja uusi polvi jatkaa taistelon. Vaan alkuaate: kansa Suomellensa, On vallattava se on johtehensa. KEV
Meidän on siis mielestäni oltava kiitollisia hra Yrjö Weijolalle siitä, että hän on saattanut suomenkielisenkin yleisön nautittavaksi pienen kokoelman näitä tuoreita, heleitä säveliä, joita lukiessa vanhakin nuortuu. Mitä runojen valikoimiseen tulee, on suomentaja siinä nähtävästi seurannut yksinomattain subjektiivista mielitekoansa: mikä on häntä miellyttänyt, sen on hän kääntänyt.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa ja laivan touvissa tuuli soi, kas, silloin kuoroon mä myöskin yhdyn, ja myrsky säistäen mellakoi. Tuo myrsky poistavi mustat pilvet, ja taivon siintävän seijastaa, ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy ja meri rantoja heijastaa. On muiden mielehen luonto tyyni, ja leivon laulu ja illansuu, mä nautin parhain, kun myrsky pauhaa, kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Ylivuotava täällä on runsaus, tulee potevat tervehiks' silleen. Hovimestari, kelpo Konfusius saa ällinsä kirkkaimmilleen. Sotilaiden karkea limppukin on mantelikakkua pelkkää. Ei verhou köyhät lumppuihin, sametissa, silkissä helkkää. Ja mandariiniritaruus, yli-ikäiset, lahot aivot taas nuortuu, alkaa häly uus, palmikkoin viuhkeet raivot.
On muiden mielehen luonto tyyni, Ja leivon laulu ja illansuu, Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa, Kas silloin nuortuu ja norjistuu. Siis vello vaahtoa, aallon Ahti, Ja sävel soios sä myrskysään! Mä lennän laulaen ilman halki Ja kiidän kilvalla tuulispään! Kaunis, kirkas nyt on aamu, Aamu armas sunnuntain. Tuolla siintää kirkon haamu, Kaikuu kellot kumahtain.
NERGAL. Nyt elää hän, on ihminen kuin muut, Iloitsee, nauttii, nuortuu elämästä. OMRI. Tuo nuoruus, pelkään, hänet vanhetuttaa. On melkein kammo häntä seurata. Totuutta ennen totteli, nyt valtaa Ja valtiasta. Jos en häntä seuraa, Niin ketä? lumoaa hän vieläkin. NERGAL. Niin suuri henki tuskin mahtuukaan Sun sydämmesi ahtautehen.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa Ja laivan touvissa tuuli soi, Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn. Ja myrsky säistäen mellakoi. Tuo myrsky poistavi mustat pilvet, Ja taivon sintävän seijastaa, Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy Ja meri rantoja heijastaa. On muiden mielehen luonto tyyni, Ja leivon laulu ja illansuu, Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa, Kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Poistu, halla, meidän maasta, Vainiomme säästä, Toivon touot kukkimahan, Kypsymähän päästä! Herran voima, auta meitä, Nosta korkealle! Ja kun nostat, anna meidän Paistaa maailmalle! No, onko tullut kesä Nyt talven keskellen? Ja laitetaanko pesä Myös pikkulinnuillen? Jo kuusi kynttilöitä On käynyt kukkimaan, Pimeitä talven öitä Näin ehkä valaistaan. Ja vanhakin nyt nuortuu Kuin lapsi leikkimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät