Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Muista kuin kirmailit ennenkin piennä Pohjaisten laidunten aukeita pitkin; Sinneppäs rientäös kirmailla nytkin. Hämärä ja hämmennykset. Nihkeä, tympistynyt ilma maan-alaisessa käytävässä pöyristytti Kurjen ukon jäseniä, hänen astuessaan yhä eteenpäin Totki toverinsa jäljissä.
Virkki; ja myöntyi myös isä ihmisien, jumalainkin, lausui näin sanat siivekkäät jo Athenea käskein: "Rientäös Ilionin ja Akhaian joukkojen keskeen koittamahan, kuink' ensin akhaijeja iliolaiset vastoin liittoa loukkaamaan ani-aimoja saisit!" Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi.
Rientäös leiriin poikasi luo, sana tää sano multa: syttynyt on viha taivaisten, yli muista ma itse närkästyn jo, kun laivoilleen hän riehuvin vimmoin Hektorin vei virumaan eik' antanut pois ole lainkaan. Ehkä hän peljästyy sekä luovuttaa hänet silloin.
Zeus isä, auta jo pois pimeästä sa poiat akhaijein, seestytä taivaas, suo valo silmiin, kaatua salli päivän kasvojen alla, kun surman meille jo sääsit!" Virkkoi noin, ja jo Zeus hänen kyyneliään polotellen hääteli hälvenemään yösankean, saartavan usvan; päivä jo paistoi taas, koko taistelo selkeni silmiin. Pyys sotaärjyiseen Menelaoon kääntyen Aias: "Rientäös katselemaan, Zeun-heimoinen Menelaos!
Muista, kun kirmasit ennenkin piennä Pohjaisten laidunten aukeita pitkin; Sinneppä rientäös kirmailla nytkin. Sinnehän minäkin, iioa lyöden, Kiidähdän talvista tannerta myöden; Lennän, kuin lintunen, loukosta lähtein, Siipensä kohotti tienoille tähtein. Tuolla on tulena taattoni talo, Takaani loistaa sen ruskea palo; Edestä viittaa Pohjasen tähti.
Niinpä on meidän miettiminen, mikä neuvo nyt oivin, pois miten kumppani viedä ja telmeest' iliolaisten itsekin turviin tulla ja kuolo ja kohtalo välttää." Vastasi Aias näin, Telamonin aaluva aimo: "Haastoit kohdalleen, Menelaos kuulu, ja oikein. Rientäös siis, kera Merioneen ota olkasi päälle vainaja maasta ja vie pois kamppailusta.
Vastasi nyt hymysuin Agamemnon valtias hälle, kun näki sankarin suuttunehen, sanat äkkiä pyörsi: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Ei sovi liikoja mun sua soimata, käskeä suotta, sillä mä tiedän, kuink' ylen suopea on mua kohtaan sun sydän rinnassas, sama aivan meillä on mieli. Rientäös! Toiste me tään sopinemme; jos on sana nurja 362 lentänyt, tuuliin sen ikivallat hälvetä suokoot!"
Astuen aivan luo sanat siivekkäät jo hän virkkoi: "Rientäös, Peleun poika, sa urhojen kaikkien kauhein, suojaamaan Patrokloa, jost' ylen ankara taisto laivain luona jo käy!
Virkkoi astuen luo koht' Iris joutuvajalka: "Rientäös, kultani, katselemaan, mitä kummia laatii niin hepourhot Troian kuin sopavälkyt akhaijit! Tuottivat toisilleen sodan surkeutt', itkua ennen, taistoon turmahiseen himo heill' oli tanterehelle, sielläpä kilpiin nyt nojaellen istuvat hiljaa, laannut on ottelo, lyöty on maahan vartevat keihäät.
Päivän Sana
Muut Etsivät