Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Mastot rutisivat, jokainen liitos ja jatkos natisi ja liikkui, niin että koko laiva näytti kappaleiksi irtautuvan.
Ylös hän ei noussut, vaan painui vielä alemmaksi, pallilta lattialle yhteen kiemuraan. Sängyn jalkaa väänteli molemmin käsin, väänteli niin, että sormet rutisivat ja puu narisi. Kieli oli jäänyt hampaiden väliin, sen puri hän rikki; kipu siinä tuntui melkein hyvältä ja sielun veristä tuskaa lieventävältä. Ei ollut silloin ketään huoneesta; sen hän tiesikin, vaikkei juuri muuta mitään tiennyt.
Mutta syksyllä seisoi se kahta kamalampana, komotti kuin aave, ja sen kuivuneet oksat ritisivät ja rutisivat, minulle rauhaa antamatta. Vimmoissani iskin minä kirveeni sen kylkeen ja hakkasin, kunnes uuvuin ja tuli yö, enkä ollut saanut sitä puoleksikaan poikki. Mutta yöllä nousikin myrsky ja kaatoi sen maahan jyminällä, että luulin tanteren halkeavan ja huoneeni siihen suistuvan.
Ei armahtavaisuuden tunne hivaltanutkaan elämää tuntemattomaan sydämeen. »Rouvaa täytyy kutsua», sanoi Mari, kun Miinan tuskat taas lisääntyivät siihen määrään, että hänen kätensä rutisivat penkin jalkaa puristaessa.
Bertelsköld heittäysi näet vuorostaan Gastin kimppuun ja tempasi hänet pois, niin että leveät olkapäät rutisivat. Nähdessään joutuvansa allekynsin koetti Gast syöstä itsensä ja Larssonin yhtähaavaa mereen. Vanhus olisi ollut hukassa, ellei Bertelsköldin väkevä käsi juuri Larssonin kaatuessa olisi temmannut häntä takaisin kallistuvaan veneeseen.
Kuten ennen on mainittu, riensivät Matti ja Jussi sekä useampia muita miehiä perässä, että risut ritisi, ja puut rutisivat jalkain alla, hypätessään sanottua savupilveä kohden. Olipa heidän kannoillaan eräs nainenkin, joka oli jollakin tavalla utelias menemään tuon kamalaksi arvaamansa tapauksen seurauksia katsomaan. Mutta katso, miten oudon näköisenä ja kummallisesti kujeillen kulki tämä nainen.
Muukalainen tarttui kummallakin kädellään miehiä rinnukseen, nosti heidät molemmat suoralla kädellä ylös maasta ja paiskasi heidät sitten niin ankarasti kenttään, että kaikki jäsenet rutisivat, ja veri purskahti molempain urhojen suusta ja sieraimista.
Oli oikein kauhea pakkanen muutamana iltana noin kolme viikkoa ennen joulua. Seinät, vaikka olivat turpeista kyhätyt, rutisivat hirmuisesti ja revontulet läiskyivät melkein yli taivaan kannen.
Hän heilutteli yläruumistaan ja hieroi käsiään selän takana, niin että ne rutisivat. »Hm voitteko te todellakin näyttää toteen ?» »Näyttääkö toteen?» Björnholt huudahti. »Eikö siinä ole todistusta kylläksi, että hän antaa asettaa itsensä alhaison lehden ehdokkaaksi?» »Hm alhaison »
Päivän Sana
Muut Etsivät