Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Asari säikähti tuota kohtausta kowin ja niinkuin ukon lyömänä seisoi hän wawisten Heikin edessä ja tuijotti häntä silmiin. Ennen oli hän kaikkialla hakenut Heikin seuraa, nyt hän wältti, kammoksui ja kauhistui häntä!
Utterson oli hämmästyksen lyömänä. Hyden onnettomuutta-tuottava vaikutus oli kadonnut, tohtori oli palannut vanhoihin harrastuksiinsa ja suhteisiinsa; vieläpä viikko sitten näytti kunniakas ja onnellinen vanhuus hymyilevän hänelle ja nyt, yhdessä ainoassa hetkessä, näyttivät ystävyyssuhteet, sielunrauha, koko hänen elämänsä kärsineen haaksirikon.
Juuri sillä tavoin hän aina sai esille asian yksinkertaisen ytimen. Tietäväthän kaikki, että Jakob Mörk oli ollut tulemaisillaan, niinkuin sanotaan, varakkaaksi mieheksi. Ja että tämä tyyni mies oli käynyt läpi taloudellisen tulikokeen, ankaramman kuin ehkä kukaan muu näinä ahtaina aikoina, ei sekään liene mikään salaisuus... Alette tuijotti tuokion aikaa hämmästyksen lyömänä Jakobiin.
"Hän aikoo koreilla tässä vyöttimessä poikansa häissä". "Häissä" huusin minä vallan kuin ukkosen tulen lyömänä. "Niin", sanoi hän. "Mitä siinä on kummasteltavaa? Sen mukaan mitä minä olen kuullut, taitaa poika, mies parka, tehdä hyvän naimiskaupan tällä kertaa. Hänen ensimmäisen vaimonsa vei häneltä guillotini Hirmuhallituksen aikana". "Kenen hän aikoo naida?" kysyin minä vielä hengittämättä.
Hän istui tuolilla kuin salaman lyömänä. Hän tuijotti Liviin, mutta tämä istui niin tyynenä ja totisena ja valo kynttilästä loisti hänen puhtaille, kirkkaille kasvoillensa, vaikka hän se oli lausunut nämät leikkaavat sanat. Vaan Aslak itse istui pimeässä. Hän tarttui rintaansa ikäänkuin repiäksensä siitä pois jotakin, mikä pisti.
"Sitä ette tarvitse tehdäkään, herra Henderson, sillä en minä kumminkaan tiedä olevani kenenkään vaimo enkä morsiankaan", vastasin minä. Hän seisoi aivan kuin ukkosen lyömänä. "Mutta minä olen kuullut, että niin olisi laita, henkilöltä, jonka pitäisi tunteman asian tarkalleen." "Keltä niin?" kysyin minä, "sillä väitän sen valheeksi." "
Mutta jos sulle hän armas lie ja sun häntä on surku, kaatua sittenkin hänen telmeess' ottelon tuiman lyömänä Patroklon nyt salli, Menoition poian; vaan jäsenistä kun häipynyt on elo hältä ja henki, niin käsivarsillaan Uni vieno ja Kuolema silloin pannos kauas kantamahan Lykiaan hänet laajaan; veljet siellä ja myös suku muu hänet hankkivi hautaan, kummun luo, kiven pystyttää, kuten vainaja vaatii."
Ensimmäisenä sulle hän ois jalot antava lahjat, jos Menelaon vain näkis, Atreun ankaran poian, nuolesi lyömänä kohtaavan rovionsa jo kolkon. Suuntaa nuolesi siis Menelaoa kuulua kohti, vanno'os, vuonia ett' esikoisia saa satauhrin palveikseen valosyntyinen, jalojousi Apollo, kun kotimaill' olet taas, pyhän kussa Zeleian on muurit."
Saattoipa melkein huomata heissä jotain sotaista. He heiluttivat sauvojaan niinkuin miehet, jotka osaavat keihästä käyttää. "Saadaanpa nähdä!" runoilija päätti, kannustaen hevostansa. Molemmat ratsumiehet ehtivät pian vaeltajain eteen, ja, sulkien heiltä tien, huusivat yhteen ääneen: "Seis, miehet!" "Mitä tämä on!" nuorempi vaeltaja ylpeästi kysyi. Runoilija heti vaikeni, kuin ukkosen lyömänä.
Mutta hän ei virkkanut siitä mitään kenellekään, odotti vaan, milloin muut sen huomaisivat. Toinenkin omituisuus pisti ompelijan silmiin. Joka kerta kun etehisen kelloa soitettiin, sävähti Alma kuin ukkosen lyömänä, pudotti työn käsistään ja kuunteli; jos sitten Miina tai hän yrittivät lähteä avaamaan, kielsi hän hätääntyneenä: »Ei saa laskea, ei saa laskea, elkää, elkää avatko.»
Päivän Sana
Muut Etsivät