United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lienu pysähtyi. Hän huomasi äänensä olevan sorroksissa; hän punastui vähän ja äänetönnä katsoi leimuavaan takkaan. Mutta takkavalkea se loisti nyt niin kirkkaasti harmaille seinille. Kotvasen kuluttua nousi hän tuolilta. "No kyllä nyt taas tarkenee," sanoi hän. "Jumalan haltuun, herra. Vaan kas kuinka tuo on pitkä," lisäsi hän ja niisti kynttilästä pitkän karren mennessään. Hän meni ulos.
Ei hän mitään ajatellut, katseli vaan. Mutta silloin tuli kärpänen siihen lentäen; kierteli ensin ja surisi; topsahti sitten äkkiä tuleen. Tyhmä raukka, mikä oli! Siinä se nyt makasi kuolleena, kärventyneenä tulikuumassa steariinissa. Hanna otti sen neulannupulla kynttilästä pois ja viskasi nurkkaan. Paljon Hanna muuten mieltyi oleskelemaan kyökissä tähän aikaan.
"Mitä nyt, Roosa?" kysyi hän aivan muinaisella, lempeällä äänellään. Uni oli hetkeksi poistanut nykyisyyden; mutta nykyisyys ei antanut ryöstää oikeuksiaan. Huone oli paljon valoisampi kuin Roosan kädessä olevasta kynttilästä saattoi olla. Vanha maanviljelijä tiesi ikkunaan päin kääntymättäkin hovinsa olevan tulessa. Samalla kuului jo kylän kadultakin hätähuuto ja yövartijain torvien puhallukset.
Jos minä olisin ottanut majan jossakussa teidän suurista hotelleistanne, joissa kynttilästä, kuin sitä maata pannessaan vähän polttaa, saa maksaa viisikymmentä penniä, niin olisin saanut maksaa niinkuin iso herra, ja talonväki olisi minua kumminkin pitänyt talonpoikana. Mitä turhaa, minä pidän majaa tässä paikassa, jossa jo isä-vainajanikin maailmassa on pitänyt kortteeria.
Ja niinkuin ennenkin, niin haastelivat he koulusta ja koulunkäynnistä, panivat paraansa kumotaksensa äitini epäuskoisia esteitä, hän kun alkoi ja lopetti tällä perusteella: milläs köyhä kouluttaa? Mutta päätös summa summaarum, niinkuin kirkonkylän kauppias sanoo oli se, että minun piti ensi kynttilästä menemän Tampereelle kouluun. Ja siihen se jäi.
Emilia. Sinun mieliksesi tuon kirjeen tänne. Saammepa nähdä, että minä olen oikeassa! Julia. Me saamme nähdä, että minä olen oikeassa! Nyt toi Emilia kirjeen. Sisarukset lähenivät kynttilää. Tarkemmin nähdäksensä kirjeen sisältöä, Julia niisti karren kynttilästä, jonka hän, joko tahallaan taikka tapaturmasta, sammutti.
Risut karahtivat tuotapikaa tuleen; räiskyvästä valkiasta ja kynttilästä levisi juhlallinen valo tupaan. Elli odotti alakuloisena, millaisen vaikutuksen se tekisi. Inkeri istui hiljakseen, ikäänkuin omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen silmänsä pysyivät edelleen kiinni.
"Minulla ei ole siihen pakkoa, mutta kyllä mä polttaa osaan". "Oikein, minä menen ja tuon sinulle niitä sikaaria, joita isäni polttaa. Vieraille niitä ei tavallisesti anneta". Anni toi yhden sikarin, viritti kynttilästä paperin palaseen valkeeta ja piteli sitä Lentsille. Sillä aikaa tuli Leijonan isäntä sisään.
Uuno hämmästyi ja keikahutti itsensä toiselle kyljelle. Ha-ha-ha-ha, nauroi hän. Ei, nyt täytyy ruveta maata. Kuka sinun tietää? sanoi Henrik muka leikkien. Ole nyt. Ei, no hyvää yötä vaan. Sammuta toki ensin. Jaa se on totta, sanoi Uuno ja puhalsi kynttilästä tulen. Hyvää yötä. Hyvää yötä. Ihan samalla tavalla he taas makasivat pimeässä kuin silloin yöasemalla, eivätkä kumpikaan nukkuneet.
Missä se on? Puoti palaa! Hyvä Jumala! Herman! Ei vastausta. Herman, Herman! Oliko hän jo noussut ja lähtenyt hätään? Heitä herättämättä, vaikka tuli oli juuri heillä irti? Pankaa lasten päälle! Hän sieppasi kynttilän ja läksi salin kautta miehensä huonetta kohti. Siellä hän olikin omassa kamarissaan. Tuli ovella vastaan. Kynttilästä lankesi valo hänen kasvoilleen.